Mitä jos joulukuussa ei vain huvita olla perinteikäs?

20.12.2022 14:22

Joulukuu on perinteisesti todella perinnepitoista aikaa. Yhteen kuukauteen on mahdutettu niin itsenäisyysjuhlaa, joulua, uuttavuotta, kuin jotain ihmeen viattomia lapsiakin. Tänä vuonna erikoisherkkuna televisiossa on myös maailmanluokan jalkapalloa The Joulukalenterin uusintojen lomassa.

Suuret perinteet tuovat mukanaan myös suurta vastuuta. Joka taloon on hankittava ainakin kolme joulukalenteria, sammiollinen glögiä, kilo räjähteitä, viinit, perunasalaatit, viinat, joulukalenterit, oluet, kinkku ja kaikki mahdolliset laatikot. Vähemmästäkin tulee ähky ja ihmissielun syvä ahdistus.

Joulukuu on perinteisesti myös antamisen aikaa. Kun kuun ensimmäisenä päivänä tajuaa kuulleensa joululauluja jo yli kuukauden, voi antaa sen itkun ihan vain tulla vaikka keskellä ostoskeskusta.

Firman pikkujouluissakin on hyvä antaa suoraa palautetta ilman sensuuria pikkutunneilla, kun ei täällä normaalisti saa enää sanoa mitään. Kaupat eivät anna kenenkään olla rauhassa, vaan hilaavat joulukrääsän hyllyille jo joskus pääsiäisen tienoilla.

Lehdenjakajalle kannattaa antaa etiketin mukaan lahjaksi vähintään joku suklaarasia, kun sekin on muistanut koko vuoden sisukkaasti jakaa Satakunnan Kansan tarjouslappuja postilaatikkoon. Nämä ovat perinteitä, joten näin tullaan aina myös jatkossa tekemään.

Kaikki perinteet eivät ole yhtä mukavia. Jouluna sukulointi voi olla jollekin koko vuoden kaamein tapahtuma ja tässä on sentään ollut sotaa ja kaikkea tässä vuodessa. Joku toinen taas ahdistuu perinteisestä ilotulitteiden, liiallisen alkoholin ja sulan tinan yhdistelmästä vuodenvaihteessa. Tai rosollista noin yleisesti.

Mitä jos ei vaan huvita olla perinteikäs? Jos ei tykkää katsoa telkkarista Tuntematonta Kättelyjonoa, tai Lumiukon Kuumaa Linjaa? Mitä jos joku ei oikeasti tahdo laulaa yhtään porsas-, tai piparipitoista laulua, tai syödä vihreitä kuulia missään muodossa? Onko ihan oikeasti pakko, jos ei tahdo?

Onneksi perinteet ovat suurimmaksi osaksi vain edesmenneiden sukupolvien luomaa ryhmäpainetta ja maailmassa on vielä tilaa uusille jutuille. Die Hard jouluelokuvana? Se voi olla perinne. Kaakaoöverit takan äärellä tiistai-iltaisin? Kuulostaa mukavalta perinteeltä. Olkiluodon käyttöönoton viivästymisten päivittyvä seuranta? Outo perinne, mutta mikä ettei.

Aikuistumisen kiva puoli on, että voi tehdä uuden perinteen ihan mistä tahansa, eikä kukaan tule estämään. Ei, vaikka päättäisit raahata kokonaisen puun olohuoneeseen koristeltavaksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut