Olen ikuisesti iloinen, että pääsin todistamaan ravintolatyöntekijän ja turistiryhmän kohtaamista Porin yössä – ”Jees but no”

22.11. 3:00

Se on omanlaisensa kulttuurishokki, kun ensimmäisen kerran matkustaa maahan, jossa televisio-ohjelmen äänet on jälkiäänitetty, eli dubattu. Todistin kerran Liettuassa, kun yksi tympääntynyt ääninäyttelijä hoiti koko C.S.I. Miamin jakson yksin ja samoilla äänenpainoilla. Unkarissakin aikanaan dubattiin Flipper-sarjassa kaikki delfiinin äänistä lähtien.

Näillä lakeuksilla ei olla pruukattu puhumaan ulkolaisten päälle kuin lastenohjelmissa. Meilläpäin Kauniiden ja Rohkeiden Ridge kuulostaa Ronn Mossilta, eikä miltään Oskari Katajistolta. In Finland we have this thing called "tekstitys".

Tekstitys elokuvissa ja sarjoissa on meinaan upea juttu. Se helpottaa juonen seuraamista ja antaa tilaa ohjelman omalle äänimaailmalle. Tekstitys on antanut herra Schwarzeneggerin roolihahmojen suuhun kuolemattoman "Kilin kellit!"-tokaisun ja mahdollistanut monta käännöskukkasta. Dance of the Hours – Hourien tanssi.

Tekstitys auttaa myös oppimaan vieraita kieliä. Kun tarpeeksi pitkään antaa suoratoistopalveluiden tykittää tarjontaa tajuntaansa, oppii kuin huomaamatta vieraita kieliä. Sitä huomaa omaksuneensa Lontoon kielen perustat kuin vahingossa.

Silti suomalaista hävettää aina ja kaikkialla puhua englantia. Mitä jos ei hallitse prepositioita, tai käyttää vahingossa väärää artikkelia? Mitähän ne muut meistä miettii, kun tässä ihan tankeroina tykitetään että: "Vii vant tu kam hiör, not kou teer"?

Ihan kuin maailman jokaisella ihmisellä ei olisi jonkinlaista aksenttia englantia puheessaan. Tärkeintä on ajatus. Se, että tulee ymmärretyksi ja saa tarpeen vaatiessa vaikka huidottua asiansa toiselle.

Näin kävi myös kymmenisen vuotta sitten Rattaanpyörässä ja olen ikuisesti iloinen, että pääsin todistamaan tätä ihmisten välistä syvää ymmärryksen hetkeä.

Valomerkki oli jo hiipinyt Rattikseen, eikä uusia asiakkaita enää otettu sisään. Työkaverin mennessä sulkemaan ovea, huomasi hän ovella seisovan ryhmän kohteliaita turisteja. "Are you still open?", tiedustelivat ulkomaan elävät.

Työkaveri jäätyi täysin ja unohti, mikä on "valomerkki" englanniksi. Toisaaltahan baari oli vielä auki puolisen tuntia, mutta toisaalta uusia asiakkaita ei enää otettu sisään. Hän katsoi turistiryhmää ja päätyi kommunikoimaan: "JEES, BUT NO" ja lyömään oven kiinni hämmentyneen joukkion naaman edestä.

Tärkeintähän on tulla ymmärretyksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut