Färikäs ja tomuton museo

27.10. 7:59

Koulust matkustettaa linjuril museoo. Kaikki o ruskeet, kellervät valokki kohristettu ruskeekylkisee tukkipuuhu. Tunnelma o melkei harmaaruskehtava. Joku ruskeemekkone paapattaa jottai jostaki ihme esihistoriast, varmaa rautakaurest, ruskeeks ruastuneest vyähykkeest mailmahistorias. Mihenkää ei saanu koskee, eikä olis silti tehny miälikää. Piti ol hiljaa ja koittaa pysytel herreil. Tairemuseos e muist, et oltas käyty lainka.

Luultavasti en ol iha ainoo, jonka museokäynnit vuasikymmenii takasi jätti se vert pölyse muistijälje, ettei museoihi ol kiihkeesti tehny miäli men.

Mut minnuu viätii silti. E kehrannu sannoo ain, et tämä ny ei nii kauheesti kiinnostas, mut laahusti peräs ja näytteli kiinnostunut. Jos mult kysyttii jostaki teoksest taik kohteest jottai miälipiret, piti se vert kattel, et osas sannoo muutaki ko et ”emmää vaa tiär”. Se olis ollu jotenki nolloo.

Mont vuat takasi museot teki kait jonku salaliito keskenäs ja rupes yks toises peräst pyhkeemää pölyi ja poistamaa sitä tasase ruskeet muistoo. Mul ei vattalaukku kest huvipuistoje vatkaimii, mut pääkoppa o se suhtee vahvempi ja mialuusti viipota korvaivälliini erilaisis näyttelyis ja museois. Koskaa ei voi tiätää, mitä siält löytyy.

Yhre kerra ole lähteny tairemuseost poijjes, ko alko tekkee nii helkkaristi pahhaa. Näyttely oli viistoist vuat takaperi Rauma Tairemuseos muistaakseni Haava – siantaposta sielun verenlihaan. Just tunne o jääny miälee. Ja se o tärkein! Ei kuvvii tartte muistaa, taitee merkitys o peilat.

Mää istui Satakunna Museo penkil hiljattai ja havahrui sihe, et mu sisukseni oli rauhottunu, eikä mikkää häirinny sitä. Viäläkää minnuu ei jaks kiinnostaa esihistoria, mailma synty, viikinkit taik muumiot. Eikä museois ol niit ko harvoi!

Nuarempan haaveili semmosest ammatist ko museoamanuenssi. Mut sit olis tarvinnu men yliopistoo ja se ei sit taas innostanu lainka.

Ollaa viäty mee neljävanhaa näyttelyisii ja museoihi sillo, ko ollaa itteki menty. Joskus yllykkeen toimii lupaus leikkipuistost museo jälkee.

Usseimmi kumminki innostaa se, et nois paikois saa tänä päivän ol itte osa näyttelyy. Taval taik toisel. Se o ehkä mailma hianoin oivallus. Viime suven tehtii jännittävä lomareisu pohjosii retkeilyautol. Yhten uurestas ja uurestas muisteltavan asian o Tornio kaupunkimuseo Ainee väistötilois sijainnu tairepaja. Sin sai vaa men ja ruvet maalaamaa. Päästii lähtemää vast, ko näyttelyovet meni kiini.

Osallistuessani viime pyhävuarokaurel Satakunna Museo ystäväi juhlaa, mää oivalsi, kui tärkeet o saar osallistuu kulttuuriperinnö vaalimissee laajemmi, omast innostuksest.

Ruskee sävyt o saanu rinnalles kaikki mailma färit, eikä museois tartte ennää pönöttää rautakankest erottumati.

Yllät ittes käymäl museois ja näyttelyis. Pyäri siäl nii kavva, et tunnistat ittessäs jonku tuntee. Ja ol tarkka, niit voiki tul mont.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut