Esitys kesti noin tunnin ja 20 minuuttia – Jo siinä ajassa monen nuoren oli pakko kaivaa kännykkä esiin

11.10. 11:02

Minulla oli suuri ilo ja kunnia saada osallistua kertojana Pori Sinfoniettan Pikku prinssi -tuotantoon. Ranskalainen Thierry Huillet johti säveltämänsä teoksen, joka pohjautuu Antoine de Saint-Exupéryn rakastettuun kirjaan. Musiikki oli fantastista, aivan kuin olisi itse päässyt vierailemaan kaikissa tarinan taivaankappaleissa ja tunneilmastoissa.

Ennen torstai-illan esitystä meillä oli samana päivänä kaksi koululaiskonserttia. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan, miten toistatuhatta ala- ja yläkoululaista aisti säveltaideteoksen tunnelmaa. Pääasiassa lapset ja nuoret käyttäytyivät varsin mallikkaasti, mutta osalla oli kestämistä reilun tunnin kestäneessä konsertissa.

Minua on kiikutettu jo sylivauvana Porin oopperan harjoituksiin. Myös teatteri ja sinfoniakonsertit ovat myös tulleet tutuiksi aivan pienestä pitäen. Kaikilla ei ole ollut samaa mahdollisuutta. Vanhempien mielenkiinnonkohteet muokkaavat lapsen kokemusmaailmaa.

Itselleni vieraammaksi ovat jääneet vaikkapa Ässien kotiottelut tai moottoripyörien rassaus.

On upeaa, kun kouluikäisille tarjotaan kulttuurikokemuksia. Saada nyt koulupäivän aikana mahdollisuus matkustaa musiikin siivittämänä vaikkapa asteroidille numero 327!

Lasten mielikuvitus on vertaansa vailla, siinä ei ole edes taivas rajana. Yhä laajeneva universumikin kalpenee sen rinnalla, mihin tuoreet ihmisaivot kykenevät. Voi kunpa mikään ei tulisi häiritsemään tätä ainutlaatuista kykyämme.

Valitettavasti torstaisen kokemukseni perusteella voisin varovaisesti väittää, että nykyinen älylaitteiden jatkuva räpeltäminen on tuhonnut osan nuorisomme kyvystä heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi.

Pikku prinssi kesti noin tunnin ja 20 minuuttia. Jo siinä ajassa kännykkä oli monella pakko kaivaa esiin ja toljottaa ruutua samalla, kun ympärillä olisi ollut tarjolla kokonaisvaltainen taide-elämys. Musiikin ja kerronnan lisäksi esityksessä oli varsin vaikuttava visuaalinen valosuunnittelu, joka yhdistettynä taianomaiseen sävelkieleen nostatti itselläni useamman kerran ihon kananlihalle.

Mitä niin tärkeää voi löytyä älylaitteen uumenista, että sitä ei voi olla vilkuilematta edes konsertissa, jonka joku tarjoaa ilmaiseksi?

Ehkä juuri siksi. Koska se oli ilmaista. Lapsille. Ja sitä kautta näemmä aivan yhdentekevää.

Kännyköiden räpläämisen lisäksi varsinkin yläkoululaiset pojat pitivät melkoista älämölöä permannolla. Tuore testosteroni jylläsi elimistössä laittaen miehenalut pelleilemään huppareillaan, nujakoimaan ja tökkimään vierustovereitaan.

Tiedän, kaikki eivät pidä kaikesta. Mutta onko se, että kokemus ei ole itselle mieleen, peruste pilata kokemus toiselta?

Kirjoittaja on porilainen näyttelijä ja muusikko.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut