Toiveikkuus o porilaisuure totaaline vastakohta

Mihe toivo meist länsiranniko kasvateist oikee liukenee? Ei ainaka sualavettee, ko sitäki o nii vähä ja hylkeet jua loput.

26.9. 20:41

Viime viikol viätetty Pori päivä nosti luultavasti ittekullaki pintaa oma Porisuhtee. Taik suhteettomuure. Kilpaa aurinko kans hymyilevvii naamoi oli häkellyttävä paljo liikentees. E kuullu yhrestäkä suust valittamist ohrankryynivelli loppumisest (ei loppunu enne aikojas), enkä siittäkä, et kaffekuppilois oli ruuhkaa. Ehkä se neljä päivää vuares, ko Porrii erityisesti juhlitaa, sai mutrusuukki hiljaseks. Taik sit suu täytti nahkiaiset.

Oli millail oli, toiveikkuus ei ol Poris ollu koskaa muatii, eikä varmaa ikän tulekka. Valittaa me osataa ja hyvä, et jottai osataa. Yksoikee suhtautumine näkkyy mones mennees ja nykysessäki.

Palloiluhallihankkeesaka ei tunnu oleva muit vaihtoehtoi ko jatkaa tismalles sitä, mitä o suunniteltu taik lopettaa kokonas. Mittää säyseempää ei tiätysti voi kuvitellakka, niinko vaik suunnitelma muuttamist ja varmistumist jokase neliö tarpeellisuurest.

Ei se kumminkaa, kunnei ol ennenkää. Kui mont kertaa tuaki o kuultu. Enkä ol itte yhtää muit parempi. Kuule oikee kirkkaasti oma ääneni sanova tota iha sammaa. Mihe toivo meist länsiranniko kasvateist oikee liukenee? Ei ainaka sualavettee, ko sitäki o nii vähä ja hylkeet jua loput.

Se o kans selvä, ettei tämä mee luanteemme laatu ol mihenkää muuttumas. Tän muuttaa se vert vähä väkkee mualt, et sevottumisee mennee mont vuasikyment. Ei tul nykyihmiset sitä näkemää. Paitti jottai harvoi yksilöit tän silti eksyy. Taik ei nekä ny mittää eksy. Tän tullee vaa pari tiät isommist kaupunkeist, ettei se pualee ol harhapoluil astumise mahrollisuut.

Yhrest helsinkiläisest miähest ole kyl kuullu juttuu. Hän uusporilaisen o kiihkeesti rakastunu lyhkäsii välimatkoisii, halpaa asumissee ja mere läheisyytee. Mää kuulusteli silmät pyäreen, ko mul tätä kerrottii. Hullu. Kui näi toiveikas tyyppi o tän osannu tullakkaa. Sit jäi vaa funteeraamaa, et kumpi tarttuu herkemmi toiveikkuus vai porilaisuus?

Jos erellissee kysymyksee vastaus olis toiveikkuus, mitä tapahtus porilaisuurel. Nitistyskö se hyttyse lail vai panisko hanttii? Tai näivettyskö se hiljaa ja valittamati ninko suajelukohre, mikä sit lopult lakastaa muitte roskuje mukan?

Vai olisko sittenki joku lempee sevottumise mahrollisuus. Sillai ko sokeri sevotettaa mannapuuroo ja se hiljulles sullaa ja makeuttaa koko silkkise annokse.

Jaa, no ehkä tua viimise lausee voi unohtaa. Ei porilaisuus ja mikkää samettine herkku sammaa lauseesee mahru.

Silti mää pallaa miälesäni viäl niihi Pori päivä tunnelmii. ”Me tultii vähä kattoo, mitä tääl o” ja ”jaa nii sääki olet tääl”, ”mitä Penal mahtaa kuuluu, ko ei ol näkyny” oli lauseet, mikkä peittos menne tulle arkiset mutinat siit, ettei tääl o semmostaka ja kui ny o tommost.

Jos oikee kaivaa, saattaa sittenki sitä toiveikkuut kertyy varpaakynnealusii se vert, et kertta vuares o jottai, mitä putsat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut