Aamukastet varpaitte välis

Ole koittanu tehr kaikemoisii miälikuvaharjotuksii ja tuupat syystunnelmaa poijjes miälest – huanol menestyksel.

2.8. 10:15

Aitapensaa lehti sipasee paljaasee reitee ja jättää henno vesivana. Vilposa väräys kulkee ihol. Minkäköhä tähre mul o jääny semmone muistijälki, et mukuluures aamukaste liitty kouluaamuisii? Eiks sillo ollu aamukastet keksitty viäl heinä-elokuu taittees? Joka tapaukses tunne tulevast vuareajjaast hiipii miälee.

En olis millää valmis päästämää suvest irti. Eikä viäl toki tarttekkaa. Luannovesis voi viäl käyr uimas, jos vaa sinilevä antaa myäre. Voi tehr kärrypyärii nurmikol ja ihmetel sateekaare alkuu. Ole koittanu tehr kaikemoisii miälikuvaharjotuksii ja tuupat syystunnelmaa poijjes miälest – huanol menestyksel.

Vuareajat o tullu henkisel tasol vuasi vuarelt tärkeemmiks. Ja niitte säilymine. Jokases vaihees o omat vahvuutes, jos o heikkouksiaki. Lokakuu floskat myisi heti poijjes, jos ostohalukkait sattus ilmaantummaa. Syyspimmeet tuntuu täsä vaihees ain jättimäiselt taakalt, mut on niissäki hyvät puales. Sillo saa ol luva kans väsyny, ko muukki o.

Mikä loppusuves sit olis parast? Moni kiva asia vaatii pikkuse vaivanäkköö. Onkiretkest voi haaveil ja se toteuttamine vaatii se vert viitteliäisyyt, et pakataa kamppeet, kaivetaa marot ja hurautettaa Räpsöö sillapiälee. Evväät o tärkees roolis varsinki, jos saalist ei satu tulemaa.

Yhres huushollis poja lomatoiveen oli kävel keskustaa. Semmonenki o helppo toteuttaa. Ittessäni huamaan tosin, et ajatus suvest luapumisest hiukka lamaannuttaa ja se kivoje asioitte toteuttamise vaativa touhuumine ei meinais oikee huvittaa. Voin lamaantuu puhelime viäree, soffal tai jumittammaa autoo kotipihas. Ei kellää muul tiätysti tämmäst ol, ko mul vaa.

Kui miäli toimiiki sillail, et helpommi nappaa kiini sihe raskaasee. Minkä tähre kevveet funteeraukset lennähtää nii helppeesti taivaa tuulii ja raskas pohjasakka jää ain paikoilles? Kui johenki vanhaa voi jäär kiini ninko hauki koukkuu? Ja minkä tähre miäli rakentaa kurelmiis asioitte ympäril, mikkä ei ol oikeesti tapahtunu eikä välttämäti eres tapahru? Ja minkä tähre se raskas olotila voi jäär pitkäks aikaa pääl, vaik itte asia olis jo takanappäi? En ymmär.

Aamukasteisel nurmikol varpaavälit kastuu. Se tuntuu lämpymää jalkaa vilposalt. Virkistävält. Havahruttavalt. Mää ole täsä ny. Ruahokorsi kutittaa nilkkaa. Mää henkitä sisäl. Ja puhalla ulos.

Mää luppaa hiljaa ittekseni, et teen kaikki kivat asiat, mikkä tullee miälee, vaik se sit vaatis vähä vaivanäkkööki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut