Vähän käytetty perhe, täydellä takuulla

14.6. 17:30

Ylittäessäni Kokemäenjoen Porinsiltaa pitkin huomasin kaiteeseen kiinnitetyn useita riippulukkoja. Osassa kaiverrukset, joissain tussilla piirretyt nimikirjaimet. Tuo romanttinen tapa, jolla lukitaan parisuhde heittämällä avain veteen ja symbolisesti vahvistetaan yhdessäolo ikuisuuksiksi. Erittäin kaunis perinne.

Katsellessani lukkoja mieleeni tulvahti ajatus, monikohan lukon kiinnittäneistä pareista on vielä yhdessä. Tuskin ainakaan kaikki.

Jos tutkailee Tilastokeskuksen sivuja, saa nopeasti selville yli 13 000 avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen päätyvän eroon vuosittain. Se on melkoinen määrä. Lukon sillankaiteeseen kiinnittäneet parit eivät välttämättä tai edes hyvin todennäköisesti näy tässä tilastossa.

Minut on kerran tuomittu avioeroon. Lainopillinen, vanhahtava termi huvittaa, sillä se oli loppuelämäni kannalta ainoa mahdollinen ratkaisu. Lapsista tuli tuomittujen ex-puolisoiden yhteinen projekti, yhteishuolto alkoi ja lapset vaihtoivat kotia isältä äidille saumattomasti.

Mitä sitten tapahtuu, kun eronnut rakastuu uuteen ihmiseen? Mitä jos kumppanilla on lapsia edellisestä parisuhteesta?

Siitä syntyy uusperhe. Ei uusio-, vaan uusperhe, aivan uusi perhe. Ei kierrätetty, mutta jonkun verran käytetty. Täydellä takuulla.

Itselleni kävi niin, että rakastuin ihmiseen, jolla oli lapsia entisestä liitosta. Meistä tuli uusperhe syksyllä 2015. Avioiduimme vajaa pari vuotta myöhemmin. Nyt uudella vaimollani on sama sukunimi kuin lapsillani.

Seitsemän vuoden aikana olen saanut tutustua uusperheellisyyteen hyvin monipuolisesti. Olen nähnyt tunne-elämän kirjon laidasta laitaan, olen kokenut itse monenlaisia tunteita hybriksenomaisesta onnellisuudesta sydäntäkouraisevaan pettymykseen sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Aina ja lähestulkoon koskaan elämä uusperheessä ei mene pelkästään ruusuisesti. Jossain vaiheessa lasten oireilu uudessa, yhteisessä kodissa saattaa johtaa niin äärimmäisiin tilanteisiin, että vanhempien on pakko hakea ulkopuolista apua.

Meillä kävi näin reilu kolme vuotta sitten ja ajauduimme vaimoni kanssa terapia- ja hyvinvointipalveluita tarjoavan Tulenkantajat Oy:n tiloihin. Sieltä saamamme apu on ollut täysin korvaamatonta siinä, että olemme alkaneet ymmärtää uusperhedynamiikkaa; sitä, että uusperheen kehitysvaiheita on useita ja perheytymisessä kestää jopa yli kymmenen vuotta.

Suosittelen lämpimimmin hakemaan apua mahdollisimman pienellä kynnyksellä. Mekin olisimme välttyneet pahimmilta karikoilta, jos tiemme olisi suuntautunut pariterapiaan paljon aiemmin.

Viimeisimpänä silmiä avaavana mahdollisuutena tutustua tähän perhemuotoon saan vaimoni ja rakkaan ystävämme kanssa tehdä näytelmän uusperheellisyydestä. Syyskuussa Rakastajat-teatterin Kehräämössä nähdään tutkimusmatkamme tulokset.

Sitä ennen ajattelin ehdottaa vaimolle, että hankimme riippulukon, jonka käymme kiinnittämässä Porinsillan kaiteeseen.

Kirjoittaja on porilainen näyttelijä ja muusikko.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut