Olisiko nyt hyvä aika tuoda pöytälaatikot takaisin?

Pöytälaatikkoon voi rauhassa räytyä, vannoa kostoa, tai ihan vain omaksi iloksi kirjoittaa tarinaa, jonka lopussa herätään ja päästetään kissa ulos pakkasesta.

8.6. 3:00

Vanhoina Hyvinä Aikoina oli ihan toisenlaista. Ei välttämättä paremmin, mutta kuitenkin erilaista kuin nykyään. Ei ollut nettikiusaamista, tekstiviestihuijauksia, eikä verkkoartikkeleiden kommentointimahdollisuutta. Oli rauhaa ja seesteisyyttä. Toimittajatkin tekivät muutakin kuin pelkkää huonoa käännöstyötä.

Mielipidepalstasta vastasi lähikuppilan kantapöytä ja Instagramin virkaa hoiti joku puolikaukainen sukulainen seitsemän valokuva-albumin voimin joka ikisessä sukutapaamisessa. Silloin ennen ei ehkä ollut Netflixiä, Temppareita, tai edes suomeksi dubattuja Kauniita ja Rohkeita, mutta silloin oli sentään mielipiteet rautaa ja pöytälaatikot puuta, hiiohoi!

Pöytälaatikko kuului jokaisen ajattelijan vakiovarusteisiin. Siihen kerrytettiin lähikaupan kassalle suunnatut epätoivoiset rakkausrunot ja puolivalmiit hajatelmat maailman tilasta. Oikeastaan aivan kaikki maan ja taivaan väliltä, sillä pöytälaatikko ei tuomitse. Mikään inhimillinen ei ole sille vierasta.

Pöytälaatikkoon voi rauhassa räytyä, vannoa kostoa, tai ihan vain omaksi iloksi kirjoittaa tarinaa, jonka lopussa herätään ja päästetään kissa ulos pakkasesta.

Kautta vuosien pöytälaatikot ovat nähneet lukemattomia turhautuneiden virkailijoiden kynäilemiä näytelmiä byrokratiasta ja kunnianhimoisten opettajien puolivalmiita romaaneja yhteiskunnan tilasta. Mihin muualle sitä olisi tarjonnut keskeneräisiä ajatuksiaan? Oman mielipiteensä naulaaminen jokaisen kirkon oveen kun oli todella työlästä aikanaan, kuulemma.

Sitten tuli Internet ja muutti kaiken. Koitti sakeiden salaliittosammakoiden ja kiukkuisten kotiäitien valtakausi, jolloin asiat sanotaan suoraan, julkisesti ja hetkeäkään miettimättä jodeleissa ja suomikaksnelosissa. Tuli ajattelun Idols-kilpailut, jossa on supertärkeää kertoa se oma mielipide heti ja välittömästi.

Kehityksen piti antaa meille leijulautoja, valomiekkoja, kotitalousrobotteja ja lisää Emmanuelle-elokuvia. Tulikin nettiegojen Twitter-sodat, Kari Peitsamon mielipiteet ja murhainfo. Ei tämä ole yhtään kivaa.

Josko tuotaisiin pöytälaatikot takaisin? Syljettäisiin ne ihan ensimmäiset ajatukset joko sanoiksi paperille, tai bittivirraksi sähköpostin luonnoskansioon, eikä ihan kaikkien saataville. Ja vaikka otettaisiin ne ajatukset uudestaan tarkasteltavaksi seuraavana aamuna.

Toki aina on ja kuuluu olla oikeus sanoa. Mutta suuren vapauden mukana tulee aina myös suuri vastuu.

Kirjoittajalla jäi vielä huonompia tekstejä pöytälaatikkoon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut