Äiti älä pelkää

Viime vuasie yhteiste päiväkoti- ja koulujuhlie puuttumine saa mu äärimäise surulliseks.

27.4. 6:00

Napsauti autorarjo pääl. Laste koululauluesitys solisi ja täytti koko kosla. Kyyneleet syäksy suarint tiät silmiini, enkä pystyny tekkee mittää. Herrane aika, mitä tämä tämmäne o!

Käppärä koulu juhlasalis o jännittyny tunnelma. Me kurkitaa esiripu takkaa ja tunnistettaa nii omat ko luakkakavereittenki vanhemmat. Sit opettaja nousee laval ja kevätjuhla alkaa. Kihinä ja kuhina toppaa salis ja vuarosanat meinaa liukuu kiälepääst kokonas nialuu. Esirippu aukee ny! Eiko solmu auki ja nyte! Hillitön jännitys laukee vast toristuste jakamise jälkee. Jes, äikkä nousi sittenki kymppii. Ilma haistee lämmölt ja jäätölölt ja maaha puronneilt kävyilt.

Piätniäme seurakuntatalos o hälinää ja polvekorkusii vilistää joka pualel. Tutu näkköisii isovanhempii istuu siäl tääl. Vanhemmat o kokkoontunu eturintamaa kameroittes kans. Juhla alkaa kerho-ohjaaja toimest ja piänet kävelevät aurinkokukat alottaa esitykse. Väkevä liikutus mennee pääst varpaisii, ko piäni kiharapäine kummipoika siunataa koulutiäl. Mää purista hikises käresäni hänel ostamaani piänt kukkakimppuu. Piäne poja lämpö ja hiuskiahkura pehmeys kihelmöi silmäkulmas. Taas.

Jällee Käppärä koulu kevätjuhlas. Tunnelma o riahakkaampi ja paikkaki o eri. Vanha juhlasali o musiikkiluakka ja uus juhlasali o suuri ja fiini ja vaalee. Kutoset esittää voimallise kuarolaulu. ’Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen…’

Minnuu nauruttaa ja itkettää sammaa aikaa. Voi heit piänii viäl ja silti jo ääriis myäte täys uteliaisuut ja elämähalluu. Oma muisto kuurenneelt luakkaa oli lähinnä jännittyny. Elämäs oli tulos hurja vaihe. Siirtymine isompaa kouluu ja yläasteel. Lohrutteli itteeni kumminki sil tiarol, et siäl sais näkkäri lisäks pehmeet leipää.

Mää istu viäläki autorati takan. Väkevät muistot kouluvuasie juhlist pakkaa yht aikaa päähä. Pettymys toristuksee, ilo omist saavutuksist, kesäloma alu jännitys, luapumine luakkakavereist. Viime vuasie yhteiste päiväkoti- ja koulujuhlie puuttumine saa mu äärimäise surulliseks. Siirtymäriitti kohti seuraava elämävaihet o jääny kokemati. Antasi melkei mitä vaa, et nyte ja täst ettiippäi se olis taas mahrollist. Vaik juhlie esityksii valmistautumine saatto välil ol pitkäpiimäst, ärsyttävvää taik hankalaa, muistot tunnelmist tälläil jälkeeppäi tuntuu kovi hyvilt.

Ne muistot kuuluu tiättyisii elämä taitekohtii. En haikail niitte perrää, mut soisin koko sialustani, et täl hetkel lapsuuttas eri vaiheis elävät sais kokkee ne kans. Vaik kyl maar sitä ihmiseks ilmanki kasvaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut