Pääsiäisen syvin olemus

Minulle yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, montako ropposta mämmiä Mietaa vetää tänä vuonna. Se on tavattoman mielenkiintoista.

11.4. 14:52

Pääsiäinen kuulostaa kreikaksi siltä, miltä mämmi näyttää. Eikä pashakaan, tuo toinen sesonkiherkku, kuulokuvana kovin kaukana ole. Itse olen mämmimiehiä, pashasta en välitä. Mämmini syön runsaan kerman kera. Mietaa vetää sinisen maidon ja sokerin kanssa. Tapoja on monia.

Kevätpäiväntasauksesta alkaa ajanjakso, jonka keskeisimpänä teemana on uudelleensyntymä. Mämmi muistuttaa lumen alta paljastuvaa, auringon lämmittämää multaa, josta aivan pian alkaa kohota uutta elämää kohti taivasta. Niin kaunista, niin ihanaa.

Suomi sijoittuu maantieteellisesti siten, että meille on vuosisatojen aikana rantautunut melkoinen sillisalaatti erilaista symboliikkaa pääsiäiseen liittyen. On tipuja, pupuja, noitia, varpuja, munia, rairuohoa, narsisseja — ja tietysti Jeesus Kristus.

Kyllä, niputan kaikki samaan koriin. Se on minun oikeuteni. Aivan samoin kuin on jonkun muun oikeus uskoa, että Jeesus kuoli ristillä syntiesi tähden ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Väkevä uudelleensyntymisen symboli, joka sijoittuu kevääseen. Toimii.

Joku kommentoi taannoin verkossa erästä kolumniani sanoin ”asenteellinen ateistin kirjoitus”. Asenteellinen olen, tietysti ja taatusti, mutta että ateisti? Ei kiitos. Liian jyrkkää.

Jos joku määrittelevä leima otsaani on pakko iskeä, lukekoon siinä vaikka apateisti. Minua ei voisi nimittäin vähempää kiinnostaa, onko Jumalaa vai ei. Se on minulle täysin samantekevää. Se ei ole, onko se jollekin muulle. Arvostan ja kunnioitan aivan jokaisen uskoa ja uskonnottomuutta. Silti se, mikä on jollekulle pyhää, voi olla minulle vitsi. Voi olla, ei välttämättä ole. Riippuu asiayhteydestä.

Tarkastelen elämää humoristisen maailmankuvan kautta. Löydän komiikkaa aivan kaikkialta, myös elämän traagisimmista tapahtumista. Tämän lienen saanut verenperintönä. Muistan lämmöllä äitini saattohoitojaksoa vuosi sitten. Useasti lähtiessäni sairaalasta poskipäät olivat kipeinä useiden tuntien nauramisesta. Comic relief.

Iloitkaamme siitä, että päivä pitenee ja kesä tulee. On ollut tavattoman pitkä ja runsasluminen talvi. Sisäkorvassa soivat Geoge Harrisonin Here Comes The Sunin lyriikat.

Nyt, kun lapset etsivät innoissaan pupun piilottamia salmonellavapaita suklaamunia, joiden keltuaisista syntyy uutta elämää lähinnä muovikrääsän muodossa, minulle yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, montako ropposta mämmiä Mietaa vetää tänä vuonna. Se on tavattoman mielenkiintoista.

Kumpikohan muuten oli ensin, pupu vai muna?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut