Ihana, ihana kevätvalo

Mul oli täsä hiljan yks semmone päivä, ko mää luuli saavani puale mailmaa valmiiks.

31.3. 9:30

Kevväisi o kahresorttisii päivii. Niit maanisii, ko aamusti heti kainalokuapis värisee ja tiätää, et ny lähtee. Ainaki muutama tunni tuntuu et takapualee asennetut duraselit puskee täysil.

Sit o niit lakonissii päivii, ko varpaat muurautuu laatteesee kiini, kaffe o loppu ja kattoverhon o hämmähäkiseittei.

Mul oli täsä hiljan yks semmone päivä, ko mää luuli saavani puale mailmaa valmiiks. Se oli juur se semmone aurinkoine, huupee kevätsää, mikä pisti pää iha sekasi. Koko päivä oli aikaa huushollat yksinäs ja aijjestas, ko mää nautei!

Vetäsi vaatekaapist semmosii lumppui sänkykarmil, joit en ol pitäny konnei ne kertakaikkias mahru pääl. Sit ko se raivaus oli tehty, nosteli toises huanees kaikki laatteil jääneet epämääräset, lehtikasat ja paperikassit sihe pöyräl valmiiks perattavaks.

Sit kuljeksi kirjakaapi ohitte ja tajusi, et ny mää otanki ja katto mitä se o syäny sissääs. Osa kirjoist joutaa men ettiippäi. Hyvän esimerkkin o 1990-luvu ranska sanakirja. Je ne parle pas francais.

Sit plokkasi pikkuflika piirustuspaperit järjestyksee ja kynät samate. Sit ruakkosi roskiskaapi. Herrane aika sentää, kui sinneki kaikkii muhjuu kerrääntyy vaik sitäki alvariis pyhkäsee. Ihmettele vaa. Roskii menevät pussukat nosti eteise ovepiälee vartoomaa seuraavaa kulkuu pihal.

Tähä mallii mää sit liikuskeli ja ihaili itteeni. Viarashuanees meil pruukaa kuivuu vaatteet ja niitäki mää sit rupesi pesemää oikee urakal. Yhre narullise sai jo viikattuu valmiiks ja seuraavat ripusti kuivumaa.

Nii ja talvipalttoot! Voi Suami ja se sääolot, mää funteerasi. Yks takki talvisee lenkkeilyy, ei liika paksu mut semmone et kestää vet ja tuult. Sit semmone oikee paksu ulkoiluu ja ulkon seisoskelluu. Sit semmone välimallipaksu talvisee päivittäiskäyttöö ja sit yks fiinimpi päällystakki.

Aijjes, ko mää oli sit prökkeenäni omast ahkeruurestani.

Sit ehtoo erel ko tuli kauppareisult kottii, meinasi kompastuu eteises niihi siin yhä tirheesti vartoovii roskapusseisii. Mää lasku kassit eteise laatteel ja huamasi, et jätinkö mää ne talvitakit ny sihe penkil vaik mu pitiki viär ne tuulettummaa. Ja mitä sit viäl! Viarashuanee kirjahyllyl törötti siistis pinos vaatteet, jokka oli viikannu narult poijjes ja kirjahylly eres kiartoo menevät kirjat. Eikä sänkypäält ollu ittekses kävelly mihenkää ne plokatut vaatteekkaa. Mää istui tyrmistynneen sänkyreunal ja taputi itteeni olkapäähä.

"Kyl sää Elina olikki ny reipas. Eikä tartte varrot ko seuraavaa tarmopuuskaa, ni saat mahrollisesti viätyy tämänki projekti loppuu”.

Olen ny varronnu sitä päivää pari viikkoo.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut