En viitsi vältellä ikäviä uutisia ja syytän siitä porilaistunutta mielenmaisemaani – tällaisia hopeareunuksia olen löytänyt tällä viikolla

23.3. 9:24

Hyvä uutinen ei ole uutinen, on joku joskus kärjistäen todennut.

Asioista tupataan kertomaan vain siinä tapauksessa, että kyseessä olevat asiat ovat huonosti tai vähintään matkalla huonompaan suuntaan.

Jos uutiskynnys olisi ihminen, hän olisi varmaankin monen mielestä aika raskas ja hankala tyyppi.

Sellainen, jota saisi aina olla maanittelemassa pois omalta mukavuusalueeltaan: edes harkitsemaan trendilaji padelin kokeilemista tai maistamaan chia-siemenpohjaista tuorepuuroa.

Nykyisessä maailman ajassa positiiviset uutiset ovat ymmärrettävästi olleet ja ovat edelleen kiven alla. Jutut ovat ahdistavia ja pelottavia – siksi niiden ohessa on tehty myös jokunen artikkeli siitä, ettei itseään pidä liiaksi kuormittaa huonoilla uutisilla.

Myönnän heti, etten oikein jaksa lukea tällaisia artikkeleita.

Olen ex-raumalainen. Haluan ajatella, että nuivahko suhtautumiseni kamalien uutisten välttelyyn johtuu viimeisistä muutamasta vuodesta, joiden ajan olen altistanut itseäni porilaiselle mielenmaisemalle.

Jos joku tuntuu teennäiseltä, niin sitten se on juuri sitä.

Sen sijaan, että lukisin self help -artikkeleita, olenkin kehittänyt toisenlaisen tavan tarjota aivoilleni sen ajoittain kaipaamaa dopamiini-boostia.

Vaikkei hyviä uutisia tekemällä tehdäkään, positiivisia ja ehkä vähän salaa hymyilyttäviäkin piirteitä voi yrittää onkia huonojen rivien väleistä.

Esimerkiksi tällä viikolla huvituin suuresti saadessani kuulla, että olen ilmeisesti linkittynyt äärijärjestöihin. Venäläisen tuomioistuimen mukaan nimittäin Facebook ja Instagram edustavat nykyisin sellaisia.

Edellinen liittyy tietysti Ukrainan sotaan, jonka vuoksi viime aikoina on kirjoitettu paljon kotivarasta.

Satakunnassakin tiettyjen tuotteiden menekki on kasvanut, mutta vessapaperit on tällä kertaa jätetty rauhaan. Niiden hamstraaminen oli "in” pari vuotta sitten koronan alkumetreillä, mutta ei enää.

Tästä olin hyvin ilahtunut. En ole unohtanut, miltä tuntui etsiä sitä yhtä tiettyä, pehmeintä paperimerkkiä, jonka viimeinenkin rulla oli jo viety marketista kuin marketista.

Ajatella, että akuutein ongelmani oli joskus vessapaperi. Länsimaisen ihmisen ahdinkoa parhaimmillaan tai pahimmillaan.

Tämän viikon suosikkini on kuitenkin toistaiseksi uutinen puusta, joka tiistaiaamuna uhkasi kaatua Mäntyluodontielle.

Dramaattinen tilanne ei päässyt eskaloitumaan vahinkoihin. Pelastuslaitos kaatoi puun itse ja raivasi sen pois pelottelemasta viattomia tienkäyttäjiä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut