Miksi hidas juoksutaito tai vääränlainen lauluääni estävät pääsyn opiskelemaan? - Porilaine - Satakunnan Kansa

Miksi hidas juoksutaito tai vääränlainen lauluääni estävät pääsyn opiskelemaan?

Muistan ne monet kerrat, kun itkin kotona huonoja numeroita, jotka sain tekemällä kaiken voitavani, kirjoittaa TET-oppilas Iina Hintsala kolumnissaan.

26.11. 10:23 | Päivitetty 26.11. 11:21

Taito- ja taideaineiden arviointi numeroin pitäisi lopettaa. Arviointisysteemi saa aikaan suoriutumispaineita ja riittämättömyyden tunnetta nuorissa, jotka elävät elämänsä epävarminta aikaa. On todistettu tosiasia, että numeroarvostelu motivoi osaa oppilaista, jotka ovat entuudestaan hyviä kyseisessä oppiaineessa, kun taas huonompia numeroita saavien minäkuva on särkymisvaarassa.

Tästä päästään siihen, että kannatus ja vastustus jakaantuvat karkeasti kahtia. Kaikki oppilaat eivät mitenkään voi olla taiteellisesti, liikunnallisesti tai musikaalisesti lahjakkaita. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, mutta se ei päde joka asiassa, varsinkaan synnynnäisiä ominaisuuksia ajatellen.

Aina parhaansa antaminen ei riitä. Usein puhutaan siitä, kuinka yrittäminen on tärkeintä, ja että se vie elämässä pitkälle. Asia ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoinen. Usein opettajan suosio on osallisena hyvän numeron saamisessa, mikä on todella väärä motiivi arvostelussa. Opettajat suosivat tiettyjä oppilaita huomaamatta heissä mitään huonoa, jolloin muut oppilaat jäävät helposti varjoon.

Pahinta on kuitenkin se, että noin kolmasosa todistuksen keskiarvosta määräytyy taito- ja taideaineiden pohjalta. Ammattikouluun pääsy peruskoulun jälkeen riippuu paljolti siitä, kuinka hyvä on edellä mainituissa aineissa. Entä jos oppilas saa pelkkiä vitosia todistukseensa?

Olisi hyvä jättää numerot pois arviointimenetelmästä ja siirtyä muihin systeemeihin. Aineet voitaisiin merkitä suoritetuiksi tai ilmaista osaaminen tyydyttävä–hyvä–erinomainen-mittarilla. Tärkein tavoite taito- ja taideaineissa on kehittyminen ja aktiivinen tuntityöskentely, joiden edistymisestä olisi hyvä saada palautetta perustelujen kera. Saisin paremman käsityksen tekemiseni tasosta, vahvuuksistani ja heikkouksistani sanoja käyttäen, en numeroita. Tämän vuoksi tuntityöskentelyä ja edistymistä voitaisiin kommentoida opettajan antamalla sanallisella arviolla, josta kaikki tarpeellinen kävisi ilmi.

Sanallinen arvio ei herättäisi samalla tavalla vertailun tarvetta, sillä jokainen saisi henkilökohtaisesti suunnatun kuvauksen omasta toiminnastaan. On siis selvää, että pienillä muutoksilla saataisiin vähennetty nuorten suoriutumispaineita ja alemmuudentunnetta.

Olen aina ollut huono jokaisessa luovuutta tai ruumiillista osaamista vaativassa aineessa. Muistan elävästi, kuinka väärältä tuntui istua kahdestaan pienessä huoneessa musiikinopettajan kanssa, jonka jälkeen hän arvosteli numerolla lauluääneni. Muistan ne monet kerrat, kun itkin kotona huonoja numeroita, jotka sain tekemällä kaiken voitavani.

En ole koskaan ollut kovin hyvä esimerkiksi urheilussa, mutta tein aina parhaani oman osaamiseni siivellä. Silti todistuksessani lepäsi vuodesta toiseen yhtä huono numero. Helposti kokee olevansa pelkkä numeroiden määritelmä, vaikka kouluarvosanat eivät kerrokaan ihmisestä juuri mitään.

Elämänvaihe, jota eletään peruskoulun aikana, on ihmisen rankinta aikaa. Nuoret yrittävät epätoivoisesti löytää oman paikkaansa yhteiskunnassa. Kyseisessä vaiheessa etsitään vastauksia mieltä askarruttaviin identiteettikysymyksiin, vertaillaan itseään muihin ja yritetään sopeutua joukkoon.

Toivon hartaasti, että rimaa voitaisiin alentaa edes pikkaisen. Numeroita tulee mielin määrin kirjallisista aineista, eikö sen pitäisi jo riittää?

Kirjoittaja on Kuninkaanhaan koulun 9C-luokan oppilas.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut