Lainaa satakirjastollinen - Porilaine - Satakunnan Kansa

Lainaa satakirjastollinen

24.11. 10:14

Aina joskus tuntuu, että elämä tarjoaa vuosi vuodelta enemmän vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Keski-ikäiset ovat pilanneet jo vähintään puolet netistä ja uudet elokuvat ovat järjestäen ihan tyhmiä, tai uusintoja. Nuoruuden suosikkiartisti myy televisiossa pikaruokaa ja Porin Ässätkin pelaa aina välillä.

Kivoista nettipalveluista on tullut dataa louhivia mainoskatkoja. Suoratoistopalveluja on joku kymmenen erilaista ja Juha Ahlgren-nurkkakin on viety meiltä pois. Vähemmästäkin masentuu.

Onneksi on suomalainen kirjastojärjestelmä. Se on antanut paljon ja lainannut vielä enemmän. Kirjastoauto opetti arvostamaan kotiinkuljetuksen helppoutta jo kauan ennen Wolteja. Eihän sitä Porissa oikein voi kuin hymyillä, kun pari tonnia painava Ursula kaartaa kohti. Tämä pätee niin kirjastoautoon kuin sokkotreffeihinkin. Hyllyttäminen on helppoa kun sen osaa - kysy vaikka sun mutsiltas.

Toejoen koulun sivukirjasto taas opetti kolmasluokkalaisen väliviiva-Aleksin arvostamaan painavaa sanaa. Kun erimielisyys parhaan kaverin kanssa johti tappeluun, oli kirjastojärjestelmän sivistävä kosketus lähempänä kuin olisi uskonut. Kaveri kun oli lainannut reppunsa täyteen Aku Ankan Taskukirjoja ja käytti sitä reppua sitten moukarina. Tieto lisäsi tuskaa ja opetti, että Akkarit kannattaa vaihtaa aina välillä.

Pääkirjaston tiloissa lukioikäinen Juho oppi, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan. Kun kauniisti pyysi, pääsi valvotusti kellarikerrokseen etsimään niitä Stephen Kingin kirjoja, jotka olivat vielä lukematta. Vieressä kulki avulias kirjastovirkailija kollegoilleen huhuillen: "Missä meillä oli ne Kinkyt? Poika tahtoisi iltalukemisiksi vähän Kinkyä. Onko ne vanhat Kinkyt täällä?"

Nykyään kun oma yliaktiivinen kuusivuotias meinaa juosta seinillä, on se hyvä viedä kirjastoon palloilemaan. Sieltä kun löytyy vaikka mitä ja vähän enemmänkin. On kirjoja avaruuden ihmeistä aina Minecraft-ohjeisiin asti. Soturikissojen Väinölästäkin tuttu Juovanaama ja Roald Dahlin Drag Race.

Siellä on Arja-täti, joka pukeutuu työn puolesta prinsessaksi joka päivä ja lehtisalin vieressä on leikkipuhelin, josta voi soittaa kotiin terveisiä. Ja vaikka rakennus on nimeltään kirjasto, tarjoaa se myös lautapelejä, kausikortteja ja polkupyöriä, koska miksikäs ei?

Kirjasto on nykyajan ihme. Sivubisnes, jota ei ole kyllästetty kalliiksi ja tönköksi muovilla ja muka-innovatiivisuudella. Se oikeasti toimii ja muuttuu jatkuvasti kohti parempaa. Ja minun mielestäni vain idiootti tahtoisi siirtää kirjaston Cityconin alaisuuteen vuokralle.

Juho-Aleksi Lepistö

Ursulan kummisetä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut