Ohjelmamestareiden Jarno Koskela on eräopas ja ravintoloitsija - Porilaine - Satakunnan Kansa

Lomakylän pitäminen oli virhe, mutta Yyteri hurmaa aina

Bisnesmiehen vaatteet, mutta eräjorman elkeet. Jarno Koskelan työura käynnistyi eräoppaana, mutta ravintolamaailma vie hänen työajastaan nykyään yhä enemmän. Siksi tällainen asuvalinta tälle kahvinkeittohetkelle.

24.8.2017 0:00

Miten päädyitte Kaanaan näkötornin pitäjiksi?

–Kaupungin matkailutoimi haki tornin kahviolle vetäjää 2005. Olin tuolloin ollut jo pitkään töissä esimerkiksi eräretkiä järjestävässä Ohjelmamestareissa. Alun perin emme olleet kiinnostuneita tornista lainkaan. Mutta kun menimme torniin sisälle ja näimme huikaisevat maisemat, tajusimme, että meidän on saatava tämä paikka tukikohdaksemme.

–Asiakaskuntamme luontomatkailussa ja Yyterin näkötornin kiipeilyseinällä koostuu pitkälti työporukoista. Heidän kanssaan työskennellessämme olemme kokeneet myös ravintolapuolella firmojen hyvät ajat – ainakin, jos niitä mitataan pikkujoulujen tarjoilun runsaudella. Vielä 2010-luvun taitteessa asiakkaiksemme saattoi tulla ryhmiä, jotka tilasivat tarjoilut viimeisen päälle juomineen. 2013 tällaiset kemut alkoivat silmin nähden kuivua.

Onko urallasi ollut takaiskuja?

–On, Yyterin lomakylän pitäminen. Muistan, kun Lehtosen Harri, Ohjelmamestarien silloinen omistaja, toi käteeni järjettömän ison avainnipun. Siinä oli lomakylän mökkien avaimet. Mieleeni nousi opiskeluaikainen tehtävä, jossa piti saada mökkikylä kannattamaan. Se oli vaikeaa jo teorian tasolla.

–Eipä siitä sitten mitään tullut todellisuudessakaan. Kevät ja kesä menivät jotenkin, talvi ei mitenkään. Uran vaikeimpina aikoina menivät sekä vähät rahat että parisuhteet sekä minulla, että jo pitkään liikekumppanina toimineella Petteri Rosenbomilla.

–Luovuimme lomakylästä, ja hyvä niin. Hienoa, että kylän nykyinen yrittäjä näyttää pärjäävän meitä paremmin!

–Onneksi on ollut myös paljon valoisia aikoja. Petteri Rosenbom´s Steakhouse on menestynyt alkujännityksestämme huolimatta hyvin, vaikka liikeideamme on olla auki vain kolmena päivänä viikossa. Myös esimerkiksi Vilkunan Harri työllistää meitä uskollisesti isojen tapahtumien muonitushommissa. Yrittäjän kannalta mikään ei ole niin ihana kuin vakituinen asiakas!

Onko mieleesi jäänyt erikoisia sattumuksia?

–Varsinkin eräopasreissuilla sattui ja tapahtui. Kerran olin Noormarkunjoella kanoottiretkellä egyptiläisen seurueen kanssa. Minua oli vannotettu, että tämä ryhmä ei saa yhtään kastella vaatteitaan. Harvoin niin tapahtuukaan, mutta eikös vain juuri tällä kertaa kävi niin, että yksi kanooteista osui matalassa paikassa kiveen ja kaatui. Olin kauhuissani ja elämäni vilisti silmissäni elokuvan tavoin. Olin varma, että urani eräoppaana oli nyt sitten tässä. Mutta ei: kun seurueelta jälkeenpäin kysyttiin, mikä jäi matkalta mieleen, se oli juuri tämä vedessä kahlaaminen. Heillä oli ollut tosi hauskaa!

–Joskus toiste taas meillä oli iltaa viettämässä suomalainen äijäseurue, jonka jälkeen vessat olivat kauheassa kunnossa. Seuraavana iltana tuli kansainvälinen ryhmä, ja iloitsimme, että nämä varmaan osaavat juhlia siivosti. Muistan kuitenkin järkytyksen aloittaessani siivousta: miestenhuoneen pisuaarissa oli valtava läjä. Asiakas ei ollut tiennyt, miten ja mihin pisuaaria käytetään. Mutta kyllä meitä kieltämättä huvitti, kun ajattelimme, miten automaattisesti vettä ruiskiva laite on siinä piinannut tarpeillaan ollutta miesparkaa....

Mitä tuumit Yyterin kehittämisestä?

–Minusta on outoa, että kaikki Yyterin kehittämisen satsaavat tahot ovat yksityisiä. Kyllä kaupunginkin pitäisi tehdä enemmän. Ei edes kovin paljon tarvittaisi: vessat, suihkut ja kunnon lankongit, jotta pyörätuolilla ja lastenrattailla pääsisi liikkumaan vaivattomasti. Uskon kuitenkin kehittämisen nyt todella alkaneen.

–Olen Yyteristä samaa mieltä kuin lukuisat tänne tuomani seurueet: ei ole toista vastaavaa. Eikä Yyteri ole ilon ja virkistyksen lähde ainoastaan harvoina Suomen kesän hellepäivinä, vaan ympäri vuoden.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: