Kolumnit

Kylähullu vai varas? – Eurassa katoaa kellareista puolukkamehut ja viinipullot

Kylähullu vai varas? – Eurassa katoaa kellareista puolukkamehut ja viinipullot
Tuomo Hurme

Muutin nykyiseen asuinpaikkaani Euran Honkilahden Komoisten kylään 40 vuotta sitten. Elinympäristöni on tyypillistä syrjäistä kyläasutusta, joka on muotoutunut peltoaukeita ja metsiä halkovan päätien varsille.

Alkuaikoina 70-luvun lopulla ja 80-luvun taitteessa opeteltiin paikkakunnan tavoille. Kun lähdettiin työ-, kauppa- tai muille asioille Euraan vajaan puolen tunnin matkan päähän, ei tullut mieleenkään lukita talon ulko-ovea. Luuta laitettiin oven nojalle, että ohikulkijat olisivat ymmärtäneet, ettei ketään ole kotona.

Vuosien saatossa tilanne vähin erin muuttui. Ovi sentään lukittiin, mutta avain jätettiin aika näkyvälle paikalle ulkohuusin seinällä olevaan naulaan. Vasta uusi vuosituhat on opettanut, ettei syrjäkylän elo ole entisellään. Silloin tällöin on avoimista ulkorakennuksista kadonnut milloin mitäkin, usein sellaistakin, millä ei olisi kuvitellut olevan suurta arvoa.

Pysähdyttävä tapaus koettiin menneenä kesänä. Eräänä iltapäivänä vaimoni mennessä maakellariin hän yllättyi, kun ulko-ovi, tuulikaapin ovi ja sisäovi ammottivat avoimina. Mitään arvotavaraa ei kellarissa säilytetty, mutta mehupullorivistöön oli tullut aukko. Pari puolukkamehupulloa oli poissa. Kahden viikon kuluttua sama juttu: kellarin ovet selällään ja tyhjä lovi mehupullorivissä.

Samaan aikaan paljastui, että myös naapurin maakellarissa oli vierailtu ja viety kaksi viinipulloa. Läheiseen, vuosikymmenet tyhjillään olleeseen asuinrakennukseen oli murtauduttu ulko-oven lasi rikkomalla. Sisätiloissa oli jäljistä päätellen vietetty rattoisa ruokailuhetki pöydän ääressä.

Ei voi muuta kuin ihmetellä, että jo on aikoihin eletty. Kuka tällaista tekee ja miksi, keskellä rauhallista suomalaista maaseutua? Ei sillä, että meitä kauheasti vaivaisi muutaman mehupullon menetys. Mielihyvin olisimme antaneet ne hyväntekeväisyyteen, jos joku olisi tullut reilusti pyytämään.

Ainahan maaseudulla on ollut niin sanottuja ”kylähulluja”, mutta heidän harmittomat tempauksensa on tunnettu ja hyväksytty. Tuntuu vähintään kiusalliselta, jos omalle asuintontille pitää ryhtyä virittämään kaiken maailman valvontakameroita ja hälyttimiä.

Nyt ovat ainakin meidän ja naapurimme maakellarit lukossa. Enkä totta vieköön haluaisi olla sen janoisen vieraan housuissa, joka yllätetään näitä lukkoja tiirikoimasta.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luonnonvalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös