Elinkautisen pituudesta purnaaminen on lillukanvarsien nyppimistä

Mika Vuorio
Elinkautisen pituudesta purnaaminen on lillukanvarsien nyppimistä
Tomi Tuomi

Helsingin yliopiston kesäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan kansalaiset jakaisivat tuomareita kovempia rangaistuksia esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

Vastaavia kansalaisten oikeustajun ja vallitsevan oikeuskäytännön eroja mittaavia tutkimuksia kaivattaisiin lisää. Tuorein kuuma peruna oikeuskäytännössä on elinkautisten vankeusrangaistusten pituus.

Poliittisesti kantaa maksimirangaistukseen otti eduskuntaryhmä Sininen tulevaisuus, joka esitti syyskuun alussa keskustelun aloittamista elinkautisten vankeustuomioiden muuttamisesta nimeään vastaaviksi.

Yleisen oikeustajun kannalta elinkautisen todellista pituutta ongelmallisempaa on nykyinen vapauttamisjärjestys, jossa Helsingin hovioikeus voi halutessaan jättää huomiotta rikosseuraamuslaitoksen suosituksen ja oikeuspsykiatrisen kokonaisarvion.

Hovioikeus vastaa vapauttamisista käytännössä kokonaan, sillä tasavallan presidentti on käyttänyt armahdusvaltaansa viimeksi vuonna 2007.

Mainitut asiantuntija-arviot tulisi ottaa jokaisen elinkautisvangin vapauttamispäätöksen pohjaksi nykyistä suuremmalla painoarvolla. Aihe nousi esiin, kun Helsingin hovioikeus päätti 31.8. laskea ehdonalaiseen vapauteen entisen tv-gladiaattori Virpi Buttin.

Nykyään nimellä Lucrezia Francesca Pandora Butt tunnettu 45-vuotias nainen tuomittiin paloittelumurhasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 2003. Butt vapautuu ehdonalaiseen ensi vuoden lopussa.

Hovioikeus päätti vapauttaa Buttin, vaikka rikosseuraamuslaitos ei puoltanut vapauttamista ja oikeuspsykiatrisessa kokonaisarviossa Buttin riski syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen on arvioitu korkeaksi.

Elinkautisvankien rikosten uusimisriski on tutkimusten mukaan muita vankeja matalampi. Elämänmittainen vangitseminen sotii myös kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja vastaan.

Yhdysvalloista ja Englannista tuttujen vapautumismahdollisuuden epäävien elinkautisten perään haikailu on turhaa.

Lillukanvarsien sijaan keskustelua tulisi käydä rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden kautta. Koko vankilajärjestelmän tavoitteena on ehkäistä uusintarikollisuutta ja lisätä yhteiskunnan turvallisuutta. Vapauttamista arvioitaessa on voitava nojata vahvemmin asiantuntija-arvioihin ja annettava vähemmän painoarvoa elinkautisten keskimitalle vapauttamisajankohtaa arvioitaessa.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Vankeustuomioissa voisi soveltaa samanlaista käytäntöä kuin työsopimuksissa.
    ”Määräaikaiset” tuomiot ovat jo nyt käytössä. Vakavista rikoksista tuomittavat vaaralliset henkilöt voisi tuomita ”toistaiseksi voimassa olevaan” tuomioon. Vuosittaisissa ”kehityskeskusteluissa” todettaisiin vallitseva tilanne ja onko edellytyksiä mahdollisen vapauttamisen suuntaan.
    Termi ”elinkautinen” voitaisiin kokonaan poistaa lainsäädännöstä, koska vangin tulevan eliniän odotteella ja 12 vuoden tuomiolla ei ole tilastollista vastaavuutta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös