Satakunnan Kansassa oli tiistaina 18. huhtikuuta uutinen otsikolla ”Koiranomistajille uusi maksu ensi kuussa”.
Siinä kerrottiin, että 8. toukokuuta alkaen kaikkien omistajien on ilmoitettava jokainen koiransa Ruokaviraston ylläpitämään rekisteriin. Näin on meneteltävä vuoden loppuun mennessä, vaikka lemmikki olisi jo rekisteröity ja mikrosirutettu. Mikrosirun tunnistuskoodi tulee olla tiedossa.
Sähköinen rekisteröinti maksaa 10 euroa ja paperinen 19 euroa.
Jos omistaja kieltäytyy tästä, viranomainen voi määrätä uhkasakon sekä vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron seuraamusmaksun.
Asia on sekä vanha että uusi.
Rekisteriä on valmisteltu suomalaiseen tapaan vuositolkulla, ja se piti vihdoin ottaa käyttöön kuluvan vuoden alussa. Tietojärjestelmähaasteet kuitenkin viivästyttivät käyttöönottoa vielä muutamalla kuukaudella. Tammikuun alussa voimaan tuli vain koirien mikrosirutusvelvoite.
Asia on myös pieni ja suuri.
Kymppi tai kaksi ei ole iso raha, mutta kun Suomessa on arviolta 800 000 koiraa, valtio kerää koiranomistajilta suuruusluokaltaan noin 10 miljoonan euron potin. Onko kyse siis rahastuksesta?
””Jos Suomi olisi Ranska, kymmenet tuhannet koiraihmiset marssivat jo kaduilla haukkumassa päättäjiä parhaiden ystäviensä kanssa.”
Tavallisen koiranomistajan näkökulmasta mieleen voivat tulla myös käänteiset versiot vanhoista talousviisauksista, joiden mukaan penni on miljoonan alku ja varallisuus kertyy pienistä puroista.
Nyt kun lähes kaikki hinnat kohoavat ja menot kasvavat, pienistä puroista saattaakin alkaa köyhtyminen. Vähäinenkin uusi maksu voi nousta periaatekysymykseksi ja tuntua viimeisen myrkyn lykkäykseltä.
”Eikö vähempi riitä, ehkä pian meitä vaaditaan jopa hengitysilmasta maksamaan”, Leevi and the Leavings synkisteli Gösta Sundqvistin sanoin vuonna 1988 kappaleella Pimeä tie, mukavaa matkaa.
Jos Suomi olisi Ranska, kymmenet tuhannet koiraihmiset marssisivat jo kaupunkien kaduilla ja kylien raiteilla haukkumassa päättäjiä parhaiden ystäviensä kanssa. Banderolleja kannettaisiin ja iskulauseita huudettaisiin.
Suomalaiset tyytyvät sen sijaan nurisemaan ja maksamaan kiltisti, vaikka lemmikkien rekisteröinnin ja siitä maksamisen tarpeellisuudesta on tiedotettu heikosti. Satakunnan Kansan julkaisemassa uutisessakaan ei kerrottu, mihin rekisteriä tarvitaan. Myös valvonta askarruttaa.
Sirutuksen ja rekisteröinnin tavoitteeksi on kerrottu pentutehtailun ja koirien laittoman maahantuonnin sekä niiden hylkäämisen ehkäiseminen. Suomen Kennelliiton ylläpitämää rekisteriä ei pidetä siinä suhteessa kattavana.
Eikä tässä kaikki. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan asetusta kissojen rekisteröinnistä ja sirutuksesta.
Tämän tammikuussa syntyneen kultainennoutajapentueen rekisteröimisessä riittää puuhaa. Maksettavaakin kertyy jonkin verran.