Päällystystöistä on tänä vuonna harvinaisen vähän haittaa Satakunnan teillä liikkuville. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa päällystetään pian alkavalla kaudella 135 kilometriä teitä, mikä on puolet vähemmän kuin viime vuonna. Syy pieneen päällystysmäärään on aikaisempaa neljänneksen pienemmissä määrärahoissa sekä raaka-aineiden ja tarvikkeiden kallistumisessa. Ely-keskuksen mukaan päällystysohjelma on lyhin vuosikymmeniin.
Eniten uutta pintaa saadaan valtatie 2:lle, kun Huittisten, Kokemäen, Harjavallan ja Porin alueilla päällystetään yhteensä 30 kilometrin tieosuudet. Valtateiden ulkopuolelle päällystettä ei juurikaan saada. Vähäliikenteisiä teitä päällystetään kahden maakunnan alueella yhteensä vain 10 kilometriä. Lisäksi tehdään pakollisia paikkauksia.
Suomen tiestön korjausvelkaa ei ole saatu pysäytettyä, vaikka yrityksiä tähän suuntaan on ollut. Nykyisten talvien rajusti vaihtelevat lämpötilat rasittavat teitä melkoisesti, ja pitkiksi venähtäneet päällystysvälit pitävät suuren osan teistä huonokuntoisina. Päätiet on toistaiseksi pystytty pitämään kohtuullisessa kunnossa, mutta esimerkiksi Satakunnan tämän vuoden päällystysohjelma tarkoittaa sitä, että keskivilkkaiden ja sitä hiljaisempien teiden kunto huononee hurjaa vauhtia.
Väylävirasto ylläpitää karttapalvelua, josta on mahdollista nähdä Suomen teiden kunto. Satakunnan päällystettyjen teiden kartalla näkyy toki paljon vihreääkin, mutta myös punaista on silmiinpistävän paljon eri puolilla maakuntaa. Punainen väri kuvaa huonokuntoisia päällysteitä.
Oma lukunsa ovat tietysti soratiet, eikä kuntien ylläpitämän katuverkonkaan kunto ole häävi. Sen paremmin valtion kuin kuntienkaan rahat eivät tahdo riittää kunnolliseen tienpitoon.
Myös ennen koronavuosia teitä päällystettiin historiallisen vähän. Arkistokuvassa asvaltointi käynnissä Eurassa toukokuussa 2018.
Satakunnan tieverkon tulevaisuus ei näytä hyvältä, vaikka ennusmerkit kertovat, että maahan saatetaan saada autoiluun myönteisesti suhtautuva hallitus. Kun säästöpaineet ovat suuret, ei ole kovin todennäköistä, että rahaa riittäisi tarpeeksi teiden korjausvelan lyhentämiseen. Uusi hallitus joutuu myös pohtimaan, kuinka paljon väylärahoja painotetaan raideliikenteeseen ja kuinka paljon teihin.
Ainakin Satakunnassa tavalliselle kansalaiselle teiden pysyminen kohtuullisessa kunnossa tuntuu paljon tärkeämmältä kuin isojen kaupunkien välisten rautatieyhteyksien nopeuttaminen joillakin kymmenillä minuuteilla. Hallitusohjelmaa tehtäessä ja ennen uusien hankkeiden aloittamista, pitää tarkkaan miettiä, kuinka tärkeää on jo olemassa olevien väylien pitäminen ajokunnossa. Jos väyliin on käytettävissä ylimääräisiä miljardeja, kannattaa valtaosa niistä sijoittaa nykyisten teiden ylläpitoon. Väylät ovat kansallisomaisuutta, jota ei saa päästää rappeutumaan.