Nato-jäsenyys ei ole edes vielä varmistunut, kun Satakuntaan ja ylipäätään Suomeen ollaan jo perustamassa tukikohtaa.
SK:n vaalikoneen mukaan kokoomuksen, Liike Nytin ja RKP:n kansanedustajaehdokkaat suhtautuvat myönteisimmin tukikohdan perustamiseen maakuntaan ja eniten vastustusta löytyy vasemmistoliiton ehdokkaista. Tulos ei yllätä.
Vaalikoneen kysymyksessä ei mitenkään määritellä, mitä tukikohdalla tarkoitetaan. Jos tukikohdalla tarkoitetaan esimerkiksi edes pienen varuskuntatason kokoista organisaatiota, kyse on pitkälti haihattelusta.
Sen sijaan oikea termi ja tavoiteltava asia voisi olla osaamiskeskus, joka on rakenteeltaan ja organisaatioltaan huomattavasti kevyempi kuin tukikohta.
Satakuntalaisin silmin maakunta olisi toki ihanteellinen paikka vaikka tukikohdalle. Täällä on kaksi satamaa, Porin prikaati ja sen laajat harjoitusalueet, lentokenttä ja pelastusharjoitusalue.
Nyt pitäisi sitten vielä keksiä, mitä tarvetta tukikohta maakunnassa palvelisi. Lähinnä tulee mieleen, että motiivi tukikohdalle olisi taloudellinen. Tukikohta toisi alueelle ihmisiä, toimeliaisuutta, suoria ja välillisiä investointeja. Kyseessä olisi todella kova piristysruiske esimerkiksi maakunnan elinkeinoelämälle.
Onko sotilasliiton näkökulmasta järkeä perustaa tukikohtaa vain siksi, että kohdemaa voi saada siitä taloudellista hyötyä? Tai maahan, jonka omat puolustusvoimat ovat niinkin vahvat kuin Suomen?
Natolla on olemassa ylipäätään vain muutamia tukikohtia, eikä sellaisen perustaminen jatkossakaan ole nopea prosessi saati sitten todennäköistä.
Samalla pitää muistaa, että tukikohdan perustaminen Suomeen aiheuttaisi hyvin todennäköisesti jonkinlaisen vastareaktion Venäjältä. Tämän ei pidä ohjata omaa päätöksentekoamme, mutta asia on hyvä tiedostaa.
Maakunnan edunvalvojien pitäisikin kääntää näkökulma siihen, mitä osaamista ja erikoistumista maakunnasta löytyisi täyttämään juuri osaamiskeskuksen tarpeet. Natolle pitäisi pystyä tarjoamaan jotain sellaista, mitä sillä tällä hetkellä ei ole.
Yksin emme ole tässä kisassa, mutta maakunnalla on hyvä asema, sillä esimerkiksi kansainvälisen valmiusjoukon koulutus on keskitetty Porin prikaatiin.
Toki keskustelu Natolta saatavista asioista on ennenaikaista, sillä jäsenyyden esteenä on edelleen Unkari ja Turkki. Kumpikin maa on venyttänyt Suomen ja Ruotsin hakemusten ratifiointia tarkoituksella.
Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien takana on ehdoton enemmistö Nato-maista, mutta silti viivyttely antaa erikoisen kuvan sotilasliiton yhtenäisyydestä. Todennäköisesti kuva on realistinen, jolloin osa maista käyttää tilaisuuden hyväkseen ja toimii ensisijaisesti omien itsekkäiden tavoitteidensa mukaan ja vasta toissijaisesti liittouman etujen mukaisesti.
On ymmärrettävää, että Nato-jäsenyydestä haetaan myös taloudellisia hyötyjä, mutta ydin on edelleen turvallisuusratkaisussa. Nato-jäsenyydellä taataan toivottavasti riittävä pelotevaikutus Venäjää vastaan. Silti maan puolustaminen on ensisijaisesti suomalaisten käsissä.
”Yksin emme ole tässä kisassa, mutta maakunnalla on hyvä asema, sillä esimerkiksi kansainvälisen valmiusjoukon koulutus on keskitetty Porin prikaatiin.
Satakunta on perinteikäs varuskuntamaakunta. Porin prikaati toimii niin Säkylässä kuin Kankaanpään Niinisalossa. Porin prikaatin komentaja prikaatikenraali Vesa Valtonen johti sotilasvalaa vajaa kuukausi sitten Niinisalossa.