Aikalisä. Se oli seuraus, kun Porin kaupunginvaltuusto keskeytti palloiluhallihankkeen lokakuussa.
Kun vanhat suunnitelmat revittiin, se ei tarkoittanut, että välittömästi olisi alkanut uusien, todellisiin tarpeisiin pohjautuvien suunnitelmien tekeminen.
Porilaisen liikunnalle ja urheilulle aikalisä ei tee hyvää. Seuraavana vuoroaan odottaa urheilutalon yli 10 miljoonan euron peruskorjaus. Uusi palloiluhalli ja urheilutalon saneeraus on ketjutettu niin, että sisäpalloilut samalla poistuvat Kuninkaanhaan 40-vuotiaasta liikuntalaitoksesta. Niin kauan kuin palloiluhallihanke on jäädytetty, urheilutalolle on mahdoton tehdä mitään.
Jos palloiluhalli ja sen seurauksena myös urheilutalo pysyvät aikalisällä, lähivuosien merkittävin liikuntapaikkainvestointi saattaa kohdistua Porin stadionin peruskorjaukseen. Kaupungin taloussuunnitelman mukaan stadion on tarkoitus korjata arviolta 3,3 miljoonalla eurolla vuosien 2024–2026 aikana.
Porin stadionin betonirakenteet ja pääkatsomon takana oleva huolto- ja pukukoppirakennus ovat remontin tarpeessa. Kaupungin taloussuunnitelman mukaan stadion on tarkoitus peruskorjata arviolta 3,3 miljoonalla eurolla vuosien 2024–2026 välillä.
Peruskorjaus kohdistuu lähinnä stadionin katsomon betonirakenteisiin ja pääkatsomon takana olevaan pukukoppi- ja huoltotilarivistöön. Niiden kunto vaatii remonttia, mutta mitään varsinaista uutta kyseisillä miljoonilla ei saada.
Voisiko aikalisän käyttää hyödyksi, repiä kaikki vanhat suunnitelmat ja aloittaa uudestaan uusilla näkökulmilla ja tavoitteilla?
”Eihän siellä ole oikein mitään: pari ruokakauppaa, kirjakauppa ja kukkakauppa. Se olikin yksi viikon kohokohdista, kun kävin kauppaostoksilla”, puuskahti porilainen painijalupaus Lotta Vettenranta marraskuussa Satakunnan Kansan haastattelussa.
Vettenranta puhui Kuortaneesta ja sen urheiluopistosta, jonne hän muutti painin takia vain 14-vuotiaana. Nyt Vettenranta, 18, on palannut Poriin, koska elämä Etelä-Pohjanmaalla alkoi tuntua ikuiselta leiriltä ilman muuta sisältöä.
Palloliiton porilaislähtöinen aluevalmentaja Teemu Eskola piti viime talvena puheenvuoron vanhan kotikaupunkinsa liikuntapaikkarakentamisesta ja -suunnitelmista, joissa on hänen mielestään jämähdetty viime vuosituhannelle.
”Pienillä viilauksilla Porin urheilukeskuksesta pystyisi rakentamaan Suomen ensimmäisen kaupunkiurheiluopiston”, Eskola totesi.
Olisivatko Vettenrannan kokemukset ja Eskolan ajatukset yhdistettävissä?
Pori ei ole sykkivä kasvukeskus, mutta nuorille varmasti nykyiselläänkin houkuttelevampi ja enemmän muuta elämänsisältöä tarjoava kaupunki kuin esimerkiksi 3 500 asukkaan Kuortane.
Entä jos Porin kaupunki ottaisi liikunnan ja urheilun kilpailuvaltiksi ja erottautumistekijäksi?
Porilaisen liikunta- ja tapahtumapaikkarakentamisen lähihistoria ja tulevat suunnitelmat ovat kaikesta ketjutuksestakin huolimatta irrallisia. Niillä on saatu ja saadaan jatkossakin vain yksi paikka kerrallaan kuntoon, ainakin hetkeksi. Investoinnit eivät ole merkittävästi parantaneet veto- ja pitovoimaa saati taloutta ja työllisyyttä. Sama puute oli keskeytetyssä palloiluhallihankkeessa.
Kaupunkiurheiluopistokin kuulostaa sanana kaikelta muulta kuin bisnekseltä, mutta voisiko ajatus Porista isona urheilukeskittymänä sittenkin tuoda mukanaan niin ulkopuolista rahaa kuin uusia ihmisiä, elämää ja tapahtumia?