Satakuntaan tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana jopa 10 000 uutta sote-ammattilaista – niillä kinkereillä yksityinen sektori ei voi olla pelkkä ylivuotoallas

Terveydenhoidolla ja sosiaalipalveluilla on edessään niin massiivisia haasteita, että myös käytännön toimintaa on uudistettava rajusti. Pieni pintaremontti eri riitä. Yksityiset palveluntarjoajat ovat yksi vajaakäytöllä oleva resurssi.

11.12.2022 3:00

Kolmen viikon päästä voimaan tulevassa sosiaalihuollon, terveyspalvelujen ja pelastustoimen massiivisessa kokonaisuudistuksessa ei ole kyse ainoastaan toimintojen uudelleenorganisoinnista. Kyse on myös politiikasta ja ideologioista.

Juha Sipilän (kesk.) oikeistopainotteisen hallituksen vielä laajemmassa mallissa korostuivat julkisen sektorin ohella yksityiset sote-palvelut valinnanvapauksineen. Sanna Marinin (sd.) vasemmistolaisemman hallituksen riisutumpi sote tukeutuu enemmän julkisiin palveluihin.

Molemmissa on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja molemmat syntyivät poliittisina kompromisseina.

Nyt voimaan tulevan mallin yksi valuvika piilee sen liiallisessa tukeutumisessa vanhaan järjestelmään. Niin Satakunnassa kuin muillakin hyvinvointialueilla rakenteet ja käytännöt näyttävät ainakin toistaiseksi periytyvän kuntamaailmasta.

Asiasta kantaa huolta muiden muassa Hyvinvointiala HALI ry. Se on yksityisten sote-palvelujen ja varhaiskasvatusalan etujärjestö, joka ajaa tietenkin edustamiensa noin 1 550 yrityksen ja järjestön asiaa. Silti edunvalvojan keskeisistä näkemyksistä voi paikantaa vähintäänkin osatotuuksia.

Yksi lähtökohta on ministeriötason tutkimustulos, jonka mukaan sote-aloille tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana peräti 200 000 uutta työntekijää.

Satakunnassa lukumäärä on väestömäärän perusteella lähes luokkaa 10 000. Sitä joukkoa ei tule Samkista, Winnovasta eikä Filippiineiltä.

Yhtälö on mahdoton varsinkin, kun pitkät hoitojonot uhkaavat väestön ikääntyessä pidentyä entisestään. Siksi asioita on pakko alkaa tehdä uusilla tavoilla. Pieni pintaremontti ei enää riitä. Ajatusmaailma on rakennettava kokonaan uusiksi myös käytännön toiminnassa, ei vain organisoitumisessa ja rahanjaossa.

Uudistumisen esteitä ovat sote-lakien liiallinen yksityiskohtaisuus ja itseaiheutettu jäykkyys. Vanhaan sitovia raudoituksia on liikaa. Lisäksi valvovilla viranomaisilla on suomalaiseen tapaan taipumus tulkita jokaista pikkupykälää tiukimman vaihtoehdon mukaan ja jopa omaa normistoa luoden.

”Pienten sosiaalialan yritysten runsaslukuista joukkoa uhkaa kato, jota järjettömästi kasvaneet kustannukset vauhdittavat.”

HALI luonnollisesti tarjoaa ratkaisumallia, joka perustuu yksityisen sektorin resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen ja byrokratian keventämiseen.

Järjestön mukaan aikaisemmin kunnat ja jatkossa hyvinvointialueet käyttävät yksityisiä palveluja lähinnä ylivuotoaltaina silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Siksi varsinkin pienten sosiaalialan yritysten runsaslukuista joukkoa uhkaa kato, jota järjettömästi kasvaneet kustannukset vauhdittavat.

Julkisten ja yksityisten sote-palvelujen kustannustehokkuuden yhteismitallinen vertailu on ulkoistamisten yhteydessä hankalaa, sillä isoissa julkisissa organisaatioissa toimintoja ja niihin liittyvää infrastruktuuria rahoitetaan useilta toimialoilta ja monelta momentilta.

Yhden näkemyksen mukaan julkinen on edullisempaa, koska se ei perustu voitontavoitteluun. Toisen mukaan yksityinen on joustavaa ja tehokasta ja siksi taloudellisempaa.

Oli miten oli, hyvinvointialueiden pitää pystyä oikeasti vastaamaan sote-alan haasteisiin ja toden teolla hyödyntämään toiminnassaan myös yksityisen sektorin osaamista. Meillä ei ole varaa hukata sitä resurssia, oli vallalla sitten mikä tahansa poliittinen ideologia.

Uusia auttavia käsipareja tarvitaan ministeriötasoisen laskelman mukaan Suomessa seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 200 000. Satakuntaan jyvitettynä määrä on luokkaa 10 000.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut