Siitä ei hyvä seuraa, jos kaikki vain kiristävät vyötä – niiden pitäisi nyt ostaa suomalaisia palveluja ja tuotteita, joilla on siihen varaa.

Ylenpalttinen nuukailu on myrkkyä kansantaloudelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.

9.10. 6:00

Kehityksen isot käyrät näyttivät maailmassa, maassa ja maakunnassa ylöspäin aina siihen saakka, kun koronapandemia sekoitti pasmat talvella 2020. Sen jälkeen turbulenssia on riittänyt. Nyt maailmanjärjestystä järisyttävät Venäjän Ukrainassa aloittama sota ja sen seuraukset.

Kulkutauteja, sotia, lamoja, taantumia ja energiakriisejä on toki koettu ennenkin, mutta tällä kertaa talouden, hyvinvoinnin ja edistyksen syöksy vaikuttaa normaalia suhdannevaihtelua hallitsemattomammalta ja arvaamattomammalta. Alamäki on jyrkkä ja vauhti kova.

Suomalaiset ovat jo joutuneet kiristämään vyötä tai ainakin valmistautumaan entisestä elintasosta tinkimiseen.

Kun Satakunnan Kansa kysyi syyskuun puolivälissä lukijoiden säästökohteita, yksi oli palveluiden käytön rajaaminen minimiin: ”Ulkona syöminen loppuu kuin seinään: illanvietot, lounaat ja kahvilassa käyminen.”

Suosi suomalaista

Linjaus on ymmärrettävä. Jos rahaa ei ole, sitä ei ole.

Kansantaloudelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle se on kuitenkin myrkkyä. Palveluiden ostamisen raju vähentäminen aiheuttaa ketjureaktion ja syventää kurjistumisen kierrettä.

Jos vaikkapa satakuntalainen ravintola, matkailuyritys tai kulttuuritoimija joutuu kustannusten moninkertaistuessa nostamaan hintoja, loputkin asiakkaat kaikkoavat, mistä seuraa konkurssi ja työttömyyttä sekä vaikeuksia myös yrityksen yhteistyökumppaneille ja alihankkijoille. Samalla valtion ja kuntien tulot vähenevät ja menot kasvavat.

Yksi tuore esimerkki on ravintola Tamarinin tuore lopettamispäätös Porissa – ja se lienee vasta alkua.

Siksi varakkaiden ja hyvin toimeen tulevien kuluttajien tulisi nyt nuukailun sijasta päinvastoin entisestään suosia suomalaisia yrityksiä, tuotteita ja palveluja. ”Ennen vanhaan” puhuttiin kansalaisvelvollisuudesta.

Mediankin on syytä tarkastella tekemisiään. Tietoa tarvitaan mutta pelottelua ei.

”Jos elämä muuttuu eloonjäämistaisteluksi, kaikenlainen halpa ja huono alkaa tehdä kauppansa.”

Ympäristö ei kiitä

Lähinnä vihreästi ajattelevilta nuorilta kuulee näkemyksiä, joiden mukaan fossiilisten polttoaineiden ja sähkön hinnan hillitön nousu on juuri sitä, mitä maapallo nyt tarvitsee. Kun kulutus pakon edessä hiipuu, ilmasto muka paranee ja ympäristö kiittää.

Mitä todennäköisimmin asiat eivät kuitenkaan kehity siihen suuntaan. Ympäristöasiat jäävät konkurssikypsien konsernien, velkaantuvien valtioiden ja köyhtyvien kansalaisten tärkeysjärjestyksissä täysin taka-alalle.

Jos elämä muuttuu eloonjäämistaisteluksi, kaikenlainen halpa ja huono alkaa tehdä kauppansa. Esimerkiksi elintarvikkeissa se tarkoittaa edullisten mutta sekä ihmiselle että ympäristölle epäterveellisten ”roskaruokien” menekin kovaa kasvua.

Tiedostava yksilö voi kenties edistää kestävää kehitystä askeettisen köyhäilyn avulla, mutta kokonaiselta yhteiskunnalta se ei onnistu. Siksikin maailman, maan ja maakunnan on syytä voida kaikin puolin hyvin.

Jos vapaan pudotuksen annetaan jatkua, liiketilat voivat alkaa näyttää muuallakin samanlaisilta kuin Porin kauppahallissa syyskuun puolivälissä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut