Nettiaika on muuttanut suomalaisten arkista kielenkäyttöä – onko nuorten slangi kielen giljotiini?

Millä tolalla suomen kieli mahtaa olla 2050-luvulla, kun vuosituhannen vaihteen jälkeen syntynyt sukupolvi viettää viisikymppisiään?

30.7. 3:00

Kieli on kukkaniityn lailla elävä muuttuja. Se pysyy päällisin puolin samanlaisena, mutta kun lajeja on paljon, pitkällä aikavälillä niiden määrät ja suhteet vaihtelevat. Aluskasvillisuudessa on harvinaisia esiintymiä, ja aika-ajoin ilmaantuu jokin lupiinin kaltainen ilmiö, joka pyrkii valloittamaan koko niityn.

Niin pitääkin olla. Jos kieli ei eläisi ja muuttuisi, se näivettyisi ja kuolisi.

Suomen pieni ja harvinainen kielialue on altis vaikutteille. Varsinkin vuosituhannen vaihteen jälkeen sitä ovat katsontakannasta riippuen rikastuttaneet tai köyhdyttäneet internet ja sosiaalinen media sekä entistä englanninkielisempi elinympäristö.

Helsingin Sanomissa tet-harjoittelussa ollut nykyinen näyttelijä-muusikko Reeta-Leena Vestman (o.s. Korhola) kirjoitti aiheesta jo aikaa sitten otsikolla ”Nuorten slangi on kielen giljotiini”. Hän oli kuunnellut muiden nuorten puhetta rippikoululeirillä ja kirjannut muistiin tällaista vuoropuhelua:

"Mulle nextiin toi smörepurkki!"

”Mä en anna tät purkkii ikinä backiin!"

Nykyinen apurahatutkija Roni Hermo analysoi puolestaan nuorten porilaisten Whatsapp-keskusteluja Tampereen yliopistossa vuonna 2018 tekemässään pro gradu -tutkielmassa. Aineistosta löytyi tämänkaltaisia esimerkkejä:

”sitä pelii mainostettii Ässie sivuil, Japi-,@ Japin paluuna @ ni vaihtuuks se nyt sit Sakariks”

”MORO! Me pasi kans tämmöst visioitii, että tulkaa ens vklp kaikki stadii pelaa jätkäsaaree beerbongii ja sit johonki yöhö”

Ikääntyminen tapaa tasoittaa kielenkäyttöä

Kun kyseessä on nuorten käyttämä kieli, ulkopuolisella voi olla kuullun ja luetun ymmärtämisessä vaikeuksia. Lisäksi molemmissa esimerkeissä vuoropuheluun liittyi runsas v-sanan käyttö täysin neutraaleissakin konteksteissa.

Vanhojen ikäluokkien boomereiden ja kielipoliisien harjoittama päivittely on näissä yhteyksissä turhaa. Nuoret kirjoittavat ja puhuvat nuorten kulloiseenkin tapaan.

”Asiallisena yleiskielenä pidetty kirjakieli on keinotekoinen luomus. Oikeassa elämässä sitä ei puhu kukaan.”

Sitä sopii silti pohtia, millä tolalla suomen kieli on vaikkapa vuonna 2054, kun nyt 18-vuotias ikäpolvi juhlii viisikymppisiään. Millä välineellä juhlakutsut lähetetään ja millaista niiden kieli on? Kutsutaanko vieraita ”ens vklp beerbongii ja sit v**** johonki yöhö?”

Todennäköisesti ei. Ikääntymisellä, opiskelulla ja työelämällä sekä perheen perustamisella on taipumus muuttaa kielenkäyttöä asiallisen yleiskielen suuntaan.

Satakunta on murrekartan kirjavin tilkkutäkki

Nykyisessä kielikeskustelussa unohdetaan usein, että tämän kirjoituksen kaltainen asiallisena yleiskielenä pidetty kirjakieli on 1800-luvun keinotekoinen luomus. Oikeasti sitä ei puhu eikä arkiviestinnässä juuri kirjoitakaan kukaan.

Asialla olivat kansallisromantiikan ja kansallisuusaatteen aikaan vaikuttaneet kielimiehet ja poliitikot, joiden tavoitteena oli luoda kansalle sitä yhdistävä ja sen henkistä sekä aineellista hyvinvointia edistävä ”puhdas” suomen kieli.

Oikeassa elämässä suomalaiset puhuivat ja puhuvat edelleen omaleimaisia murteita. Vielä 1800-luvun loppupuolella ne erosivat toisistaan niin paljon, että iisalmelaisella ja raumalaisella oli suuria vaikeuksia ymmärtää toisiaan.

Maakunnista Satakunta on murrekartan kirjavin tilkkutäkki. Sitä rikkautta on syytä vaalia, joskin väkisin puheenparren säilyttäminen ei onnistu. Se on puhujista itsestään kiinni.

Kielellä on vaikutettu ja kielestä on vaikututtu kautta aikain. Vuonna 1894 veljekset Poavila ja Triihvo Jamanen lauloivat kansanrunoja Uhtuan kylässä nykyisen Karjalan tasavallan alueella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut