Juhannus on suomalaisen vuodenkierron ajanjakaja – on aika ennen juhannusta ja aika sen jälkeen

Keskikesän juhlaperinteet ovat monipuolistuneet sen jälkeen, kun isä pallogrillin osti. Pohjimmiltaan tapakulttuuri on kuitenkin samaa maata kuin 50 vuotta sitten.

23.6. 3:00

Seuraavat keskustelut ovat tuttua small talkia työpaikoilla.

”Milloin meinaat lomaa pitää?”

”Juhannuksena jään neljäksi viikoksi.”

”Miten on tämän projektin aikataulun kanssa?”

”Kyllä se juhannukseksi pitää saada valmiiksi.”

Juhannus on suomalaisen vuodenkierron merkittävin ajanjakaja. On aika ennen juhannusta ja aika sen jälkeen. Juhannus lopettaa jotakin ja aloittaa jotakin muuta – ei tietenkään kaikilla, mutta todella monilla. Töihin jäävillekin juhannuksen jälkeinen arki on erilaista kuin sitä edeltävä. Se on rauhallisempaa tai vilkkaampaa.

Joulun ja vuodenvaihteen aika ei ole yhtä dramaattinen taitekohta. Se on lyhyt juhlakausi, jonka päätyttyä elämä jatkuu samassa pimeydessä kuin aikaisemminkin.

Juhannus sen sijaan räväyttää kesän päälle kuin laitteen, jonka tehot voi kääntää ns. täpöille eli kaakkoon. Sesonki alkaa nyt! Täältä tulee kesä!

Kielteiset tunteet vaimenevat kesällä

Suomalaisten uskotaan olevan kesäkuussa erilaisia ihmisiä kuin marraskuussa. Uskomuksessa on olosuhteista johtuvaa perää, vaikka kesäsuomalainen ei välttämättä ole talvisuomalaista parempi tyyppi. Iloisempi ja avoimempi hän saattaa olla.

Aihepiiriä on tutkittu. Terveydenhuollon uutislehti Mediuutiset kertoi helmikuussa suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan vuodenajat vaikuttavat aivojen toimintaan ja sitä kautta mielialaan.

Asialla oli Turun PET-keskuksen tutkimusryhmä, joka osoitti päivän pituuden vaikuttavan aivojen opioidivälittäjäaineiden toimintaan ja sitä kautta mielialaan sekä sosiaaliseen elämään. Lyhyesti sanottuna: kielteiset tunteet vaimenevat kesäisin, kun taas vuodenajoittain vaihteleva ahdistuneisuushäiriö on yleisimmillään talven pimeinä kuukausina.

Kunnon mieskin on saanut ottaa kuppia

Juhannus on erittäin suomalainen juhla.

Meikäläisen tapaisessa muodossa keskikesän juhlaa vietetään lähinnä muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Myös katolisissa maissa on kesäpäivän seisaukseen liittyviä menoja ja perinteitä, mutta ne eivät ole samanlaisia koko kansan rituaaleja kuin suomalaiset juhlatavat.

Pinnallisesti tarkasteltuina juhlatavat ovat muuttaneet muotoaan, mutta pohjimmiltaan ne ovat pysyneet samankaltaisina kuin 50 vuotta sitten.

Perinteisessä tapakulttuurissa ns. kunnon mieskin saa tehdä juhannuksena kuppia eli nauttia saunakaljaa väkevämpää napanderia. Viimeistään 1970-luvun jälkeen ”lupa” on koskenut myös naisia, ja nyttemmin juomarepertuaari on laajentunut ja miedontunut laatuviineihin sekä erikoisoluisiin.

Ruokapuolikin on monipuolistunut sen jälkeen, kun isä pallogrillin osti. Juhannuspöytään katetaan kesällä muutakin kuin grillimakkaraa ja perunasalaattia – tai uusia pottuja, jos sellaisia on saatavilla.

Myös sauna, tuli, koivut, vesi ja veneily tapaavat liittyä juhannuksen viettoon, mikä tiettyinä yhdistelminä johtaa onnettomuuslukuihin, joiden määriä ynnätään pyhien jälkeen. Vastaavaa surullista tilastointia ei tehtäne muissa maissa.

Satakuntaan luvassa helteinen juhannus

Menneessä Suomessa sellaista lähimmäistä saatettiin sääliä, joka joutui viettämään juhannuksen kaupungissa. Juhannus oli niin maaseutuun ja kesämökkeilyyn liittyvä juhla.

Nykyään kaupungeissa on tarjolla monenlaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, ja jos sää on keskikesän juhlan aikaan kylmä ja sateinen, säälin kohteina saattavat olla maaseudulla hyttysten syötävinä värjöttelevät mökkiläiset.

Tänä vuonna sellaista uhkaa ei ole. Sääennusteet lupaavat Satakuntaan jopa helteisiä juhannuspäiviä. Monipuolista ja mukavaa mittumaaria siis itse kullekin säädylle!

Täältä tullaan, kesä! Vesi, sauna ja reilu meininki sisältyvät suomalaiseen juhannukseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut