Tuttua puhetta tunnelman puutteesta – Jääkiekkoliitolla oli yli 12 miljoonaa syytä luottaa siihen, ettei asioita kannata liiaksi muuttaa

Intohimoisimmat leijonafanit seuraavat kisoja pääosin muualla kuin Nokia-areenan katsomossa. Vaikka tulosta tulee, jääkiekon on syytä olla huolissaan imagosta, jonka mukaan se on kallis harrastaa ja kallis katsoa.

22.5. 3:00

MM-kisoiksi kutsuttavat jääkiekon kansanjuhlat ja sirkushuvit saapuvat Suomeen yleensä kerran vuosikymmenessä.

Koska yli kahden viikon tapahtuman urheilullinen merkitys ja ratkaisun hetket rajoittuivat viimeiseen puoliviikkoiseen, aikaa ja tilaa jää muulle ihmettelylle.

Kuten esimerkiksi sille, miksi tunnelma ei nouse Suomen peleissä aina edes Liigan pudotuspelien tasolle.

Kun Suomi oli edellisen kerran kisaisäntä vuonna 2012, ennakkopuheissa pääroolin varasti rahastus. Pääsylippujen hintoja pöyristeltiin niin kahvipöydissä, lehtien palstoilla kuin television ajankohtaisohjelmissa.

Ryöppy kohdistui ennen kaikkea Jääkiekkoliiton silloiseen puheenjohtajaan Kalervo Kummolaan. Hän suhtautui kritiikkiin tympääntyneesti ja vähättelevästi. Rautakansleri muistutti murahtaen, että sama laulu oli edellisissä kotikisoissa 2003.

Hinnat olivat korkealla, mutta areena täynnä. Kisojen aikana kuitenkin huomattiin, että tunnelma Suomen peleissä oli vaatimaton, juuri niin kuin nyt kymmenen vuotta myöhemminkin.

Ennen tämän vuoden kisoja pääsylippujen hinnoista ei puhistu yhtä paljon kuin edellisellä kerralla. Hinnoissa onkin hieman enemmän porrastusta, mutta toki Suomen alkulohko-otteluita sisältäneiden päiväpakettien hintahaitari, 65–355 euroa, tarkoittaa arvokasta lystiä.

Tämän kevään ja vuoden 2012 tunnelmasta johtopäätös on joka tapauksessa yhteneväinen: VIP- ja yritysvieraat eivät pidä ääntä, jos nyt edustamiseltaan ja tarjoiluiltaan katsomoon ehtivät.

Silmämääräisesti arvioiden tänä vuonna Tampereella katsomoon on ehditty erätauoilta hieman nopeammin kuin kymmenen vuotta sitten Helsingissä. Yhtä kaikki, intohimoisimmat leijonafanit seuraavat kisoja pääosin muualla kuin Nokia-areenan katsomossa.

Nokia-areenalla on riittänyt yleisöä, mutta tunnelma olisi voinut nousta paremmaksi.

8,2 miljoonaa euroa.

Se oli edellisten kotikisojen tulos. Vuotta myöhemmin Suomi isännöi toista alkulohkoa, mutta varsinainen kisaisäntä oli Ruotsi. Niistäkin kisoista Jääkiekkoliitto nettosi 3,9 miljoonaa euroa.

Kaksi kevättä ja yhteensä 12,1 miljoonaa euroa ja syytä luottaa siihen, ettei asioita kannata liiaksi muuttaa, vaikka kritiikkiä tulee.

Yli 12 miljoonan euron potista on tullut monta euroa Satakuntaankin. Jääkiekkoliiton ilmoituksen mukaan kertyneistä voitoista 70 prosenttia ohjattiin ympäri Suomen lasten ja nuorten valmennuksen tehostamiseen seuroissa, 20 prosenttia nuorisotyön erillistukiin ja loput lajin toimintarakenteiden kehittämiseen.

Jääkiekko on onnistunut luomaan itsensä myyvän tuotteen. Vertailun vuoksi: Samana vuonna kun Suomi järjesti edelliset jääkiekon MM-kisat, se isännöi myös yleisurhelun EM-kisoja. Tuloksena oli 3,6 miljoonan euron tappio.

Hinta- ja tunnelmakritiikkiin ei kannata silti suhtautua vähättelevästi. Ne ovat ongelmia, jotka voivat alkaa syödä jääkiekon asemaa.

Jos imago alkaa olla sellainen, että jääkiekko on kallis harrastaa ja kallis katsoa, sitä tilannetta ei edes Jääkiekkoliiton myyntikoneisto muuta miljooniksi euroiksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut