Kaupunkistrategiat ovat kuin toistensa kopioita – tavoitteita voisi tarkentaa

Ylevät ajatukset ja osin hurskastelukin on strategioiden helmasynti. Kuntalaisten on vaikea löytää tarttumakohtaa sinänsä tärkeään visiointiin.

24.4. 3:00

Pori: Sujuvan arjen ja kestävän kasvun kaupunki.

Rauma: Vahva ja vaikuttava – luanikas ja lumoava.

Kuopio: Hyvän elämän pääkaupunki.Terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta.

Lahti 2030 – Tehty kestäväksi.

Oulu 2030 – kulttuuri-ilmastonmuutos nyt!

Muhkeat iskulauseet liittyvät strategiatyöhön, johon suomalaisissa kunnissa on paneuduttu kaikella vakavuudella.

Vakavuuteen on syynä kuntalaki, jonka mukaan kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.

Strategiatyötä sävyttävät mantrat, jotka ulottuvat kaikille elämänaloille elinkeinopolitiikasta arjen hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen.

Kaupunkistrategiat ovatkin hyvin pitkälti samasta muotista. Periaatteessa kaupungin kuin kaupungin strategia soveltuu toiselle pelkällä nimenvaihdolla. Lienee tahattoman koomista sekin, että Rauman kaupunkistrategiaa on ollut sparraamassa Timo Aro (vihr. sit.), joka samaan aikaan on veistänyt Porin kaupunginhallituksen jäsenenä Porin kaupungin strategiaa.

Kaupunkistrategia sisältää tyypillisesti vision siitä, millainen on hyvä kaupunki tietyn aikajanan päässä. Käytännön työkaluja tähän strategiat eivät juuri tarjoa.

Konkretian välttäminen juontaa historiasta, jossa keskusjohtoinen suunnitelmatalous asetti mielikuvituksellisia tavoitteita maataloudelle, teolliselle tuotannolle ja investoinneille, työllistämiselle tai vaikkapa terveydenhuollolle. Hyvänä esimerkkinä oli Neuvostoliitto, joka rampautui jatkuvien viisivuotissuunnitelmien vääristämästä tuotannosta ja taloudesta.

Kaupunkistrategiaa käsitelleessä Porin kaupunginvaltuuston kokouksessa suunnitelmatalouden tuulet puhaltelivat paradoksaalisesti oikealta, kun valtuutettu Mikael Ropo (kok.) esitti varavaltuutettu Petri Lahtisen (kok.) kannattamana strategiaan taloutta koskevia tavoitteita.

Heidän mukaansa strategiaan olisi pitänyt kirjata, että kaupungin taseen kumulatiivinen ylijäämä ei saa laskea nykytasoa alemmaksi, kaupungin kassavirran tulee pysyä positiivisena sekä tilinpäätösten ja talousarvioiden loppusumman tulee olla nolla tai plus merkkisiä.

Esitys kaatui äänin 46–11. Se ei ole ihme, sillä kuntataloudessa vuodet eivät totisesti ole veljiä keskenään.

Jotain itua konkretiavaatimuksissa silti on. Jos valtuustosopimukset ja kaupunkistrategiat ovat äärettömän laveita ja epämääräisiä, jää viesti kaupunkilaisille vaille pontta.

Strategian liiteaineistoksi voisi edes kokeeksi laatia hallintokuntakohtaisia pohdintoja siitä, mihin voitaisiin pyrkiä. Vuoden 2030 Porissa koululaisten terveys liikunnan avulla olisi parempi, kaupunkipuisto olisi kolmanneksen nykyistä laajempi, kulttuurikenttä laajenisi, keskustan liiketilat olisivat aktiivisen elinkeinopolitiikan avulla täynnä ja kaupungin korjausvelka olisi puolittunut.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut