Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tulokset, joukossa oli yksi käppyrä, jonka nousua ei tarvinnut suuresti ihmetellä.
Viimeisimmän kyselyn mukaan suuri osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta yksinäisyyden tunne on yleistynyt.
Satakuntaa tarkasteltaessa yksinäisyyden trendi näkyy tilastossa selvästi. Suurin nousu on lukiolaisissa: parin vuoden takaisesta 10,7 prosentista noustiin viime vuonna 18,1 prosenttiin.
Jyrkimmin käyrä nousee Satakunnassa lukioikäisten poikien kohdalla. Pari vuotta sitten 5,1 prosenttia pojista koki itsensä yksinäiseksi. Viime vuoden tuloksissa noustiin 11,2 prosenttiin.
Satakuntalaisten ammattikoulu- ja lukiolaistyttöjen kohdalla luku on vielä murheellisempi: kouluterveyskyselyn mukaan heistä karkeasti neljäsosa koki itsensä yksinäiseksi viime vuonna.
THL määrittelee tilaston yhteydessä, että yksinäisyyttä voi kokea silloinkin, kun ympärillä on muita ihmisiä. Kyse on siis ulkopuolisuuden tunteesta.
Koronan vuoksi nuorilta on jouduttu viemään paljon sellaisia kokemuksia ja arkipäivän rutiineja, jotka tekevät nuoruudesta nuoruuden. Monesta omalle ikäluokalleen leimallisesta asiasta on täytynyt luopua. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat jatkuvasti läsnä, mutta se ei korvaa aitoa kanssakäymistä ikätoverien kanssa.
Määritelmässään THL myös toteaa, että suurella osalla yksinäisyyden tunne on väliaikaista, ja se liittyy usein johonkin akuuttiin muutokseen elämässä – esimerkiksi vanhempien eroon tai muuttoon.
Koronapandemiaa ei voi enää kutsua akuutiksi muutokseksi. Virus jyllää kolmatta vuotta.
Nuoret, jotka pandemian alkaessa joulukuussa 2019 olivat 15-vuotiaita, tulevat tänä vuonna täysi-ikäisiksi. Sosiaalisen median sovelluksessa Tiktokissa moni nuori on päivitellyt ajan kulumista ja kuin huomaamatta tapahtunutta ”ikääntymistään”.
Korona-ajan surkuhupaisuudelle naureskeltiin vuodenvaihteessa tekemällä sovellukseen menneestä vuodesta videokoosteita, joissa ei tapahtunut ehkä kesää lukuun ottamatta yhtään mitään.
On podettu syvää epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minkä ikäinen olen, kun tämä on ohi? Mistä kaikesta jäin paitsi?
Vuosi 2022 ei alkanut kenenkään toivomalla tavalla. Viime vuoden lopulla saimme taas riesaksemme uuden, aiempaa tarttuvamman virusmuunnoksen. Ihmisten väliset kontaktit tulee jälleen kerran pitää minimissä.
Korona-aikana yhteisöllisyys ja osallisuus eivät tule samalla tavalla luonnostaan kuin ennen. Siksi niiden ylläpitämiseksi ja yksinäisyyden kokemusten vähentämiseksi on nähtävä enemmän vaivaa.
Yksinkertainen ”mitä kuuluu?” -kysymys ei ehkä ole koskaan aiemmin ollut näin tärkeä.