Suden ja ihmisen rinnakkaiseloon on tullut särö - Pääkirjoitukset - Satakunnan Kansa

Suden ja ihmisen rinnakkaiseloon on tullut särö

Pahimmilla susialueilla ihmisten sietokynnys on ylitetty.

17.10. 6:00

Pohjois-Satakunnassa on kellertyvien lehtien lisäksi toinen varma syksyn merkki. Sudet ilmestyvät ruska-aikaan keskusteluun, joskus myös katukuvaan.

Useimmiten petohavaintoja tehdään taajamien ulkopuolella, mutta riistakameroiden kuvat ja tiedot susien aiheuttamista vahingoista osoittavat, että susikanta on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Kyse ei ole siitä, että ihmisillä olisi takavuosia enemmän taskussa olevia laitteita, joilla on helppo saada videokuvaa liikenneympyrää jolkottelevasta petoeläimestä, vaan susikannan kasvusta. Kun susia on enemmän, niitä myös näkyy enemmän.

Havaintoja on neljän viime vuoden aikana tehty tihenevään tahtiin Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja yhä yleisemmin myös Etelä-Pohjanmaalla ja pohjoisempana läntisessä Suomessa.

Keskustelu susista käynnistyi erityisesti Pohjois-Satakunnassa isoin kirjaimin alkuviikolla, kun julkisuuteen tuli Kauhajoella lähellä Kankaanpään rajaa sattunut tapaus. Jokin kookas eläin hyökkäsi koiraansa ulkoiluttamassa olleen Heikki Hemmingin käsivarteen iltapimeässä.

Viiden suden lauma pitää reviiriään Majansuun peltoaukealla Leppäruhkan kylässä Kankaanpäässä. Susikannan kasvaminen vaikuttaa jo nyt haitallisesti hirvenmetsästykseen, sillä joissakin metsästysseuroissa koiria ei voi pitää susien takia irti. Huoli lasten koulumatkojen turvallisuudesta on myös paikka paikoin kasvanut.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan syitä mahdollisen suden käytökselle on mahdotonta spekuloida tässä vaiheessa, sillä vielä ei tiedetä, onko kyseessä luonnonvaraisen villin suden hyökkäys.

Mahdollinen sudenpurema olisi poikkeuksellinen ja ikävä käänne. Ihmisen ja suden yhteiselo ei ole viime vuosina muutenkaan ollut kitkatonta, mutta aiemmin sudet ovat iskeneet kiinni lähinnä kotieläimiin, eivät ihmisiin.

Vasta dna-testin valmistuttua saadaan toivottavasti varmuus siitä, mikä eläin iski Hemmingin käsivarteen. Testin aikataulu on epävarma. Asiantuntijoiden mukaan näytteen analysointi voi viedä viikkoja tai valmistua nopeasti.

On selvää, että ihmisten huolta susikannan kasvusta ei ole kaikkialla otettu vakavasti. Huoli ei ole kasvanut vain haja-asutusalueilla, vaan myös taajamissa. Kankaanpään lisäksi havaintoja on eri puolilta Satakuntaa.

Petoyhdyshenkilöiden mukaan havainnoista on edelleen syytä ilmoittaa heille. Jokainen, jolla on esimerkiksi kotieläimiä tai metsästysharrastus, arvostaa sitä, että havainnoista ilmoitetaan.

Tieto lisää tuskaa, mutta auttaa myös varautumaan.

Oikeastaan tätä pidemmälle susikiistan yksimielisyys ei ulotu.

Tavoite suden kannanhoidollisen metsästyksen lisäämisestä on ristiriidassa suden suojelijoiden vaatimusten kanssa. He eivät hyväksy metsästystä ollenkaan.

Oleellista olisi löytää ”sopiva taso” eli määritellä se, minkä verran susia saa olla, jotta suojelu onnistuu, mutta susivahingot pystytään pitämään minimissä.

Susikeskustelussa olisi osattava kuunnella myös niitä ihmisiä ja perheitä, joiden arkea ja pelkoa pihapiiriin ilmestyvät sudet ovat.

Vuonna 2019 valmistuneen suden kannanhoitosuunnitelman keskeinen viesti oli, että sutta on opittava sietämään. Pahimmilla susialueilla sietokynnys on ylitetty.

”On selvää, että ihmisten huolta susikannan kasvusta ei ole kaikkialla otettu vakavasti.”

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut