Kun on hätä ja tosi kyseessä, kuvaamisen tulisi olla viimeinen mieleen putkahtava ajatus - Pääkirjoitukset - Satakunnan Kansa

Kun on hätä ja tosi kyseessä, kuvaamisen tulisi olla viimeinen mieleen putkahtava ajatus

Kenenkään ei tule asioikseen mennä onnettomuuspaikalle kuvaamaan niin, että se vaarantaa tilannetta entisestään.

25.7. 3:00

Kun paikallisesta, liki maamerkin asemassa olevasta rakennuksesta nousee taivaisiin sankka savupatsas, ei ole mikään yllätys, että sankka on myös sen ympäristöön kerääntyvä ihmismäärä.

Harjavallan Hotelli Hiittenharjun tulipalo kiinnosti ja jopa kosketti monia. Reilu viikko sitten keskiviikkona sen tuhoutumista kävi todistamassa paikan päällä lukuisia uteliaita silmäpareja. Sosiaalisessa mediassakin pyöri tärähtäneitä, osin savun sumustamia kuvia tapahtumasta.

Tulipaloa seuraavana päivänä Satakunnan Kansan haastattelussa poliisi toivoi, että palopaikan annettaisiin jo olla. Viranomaiset tarvitsivat työrauhan selvittääkseen, mitä oli tapahtunut ja miksi.

Onnettomuuksien kuvaaminen, oli kyse tulipalosta tai vaikkapa kolarista, raivostuttaa ihmisiä.

Miksi älykapula kaivetaan esille hetkenä, jona on tosi kyseessä ja vakavimmillaan ihmishenkiä hädässä? Miksi tuhoutuneesta omaisuudesta, loukkaantuneista ihmisistä ja heitä auttavista pelastajista tulee onnettomuudessa vapaata riistaa?

Yleisestä paheksunnasta ja kampanjoinnista huolimatta ilmiö ei ole hävinnyt.

Kun Satakunnan pelastuslaitos pyysi tällä viikolla yleisöltä kuvamateriaalin muodossa apua Hiittenharjun palontutkintaan, tutkintaa johtava palomestari Toni-Pekka Kuusniemi korosti erikseen, ettei onnettomuuspaikkojen huoleton kuvaaminen edelleenkään ole hyväksyttävää.

On täysin eri asia, jos esimerkiksi tulipalosta on tallentanut materiaalia puolivahingossa tai reippaan etäisyyden päässä itse onnettomuudesta silloin, kun ei itse pysty auttamaan tai apu on jo saapunut.

Jälkimmäisessäkin skenaariossa on syytä pohtia, onko tilanteen kuvaaminen todella tarpeen, vai voisiko sen jättää tekemättä.

PelastusAlan ihmiset ovat usein mediassa huomauttaneet onnettomuuksien kuvaamisesta.

Pelastusalan ammattilainen -lehdessä kerrottiin maaliskuussa palopäällystöopiskelija Oona Englundin opinnäytetyön välituloksista: valtaosa tutkimukseen vastanneista ammattilaisista koki siviilien tai toimittajien kuvaamisen olleen joskus häiritsevää ja uhrien yksityisyydensuojan vaarantuneen.

Moni kertoi joutuneensa tekemään toimia kuvaamisen rajoittamiseksi, mikä on aina pois itse työstä.

Kenenkään ei tule asioikseen mennä onnettomuuspaikalle kuvaamaan niin, että se vaarantaa tilannetta entisestään – saatikka hidastaa tai pysähtyä taltioidakseen tapaturmaa esimerkiksi liikenteessä.

Pahimmillaan tämä ajattelemattomuus vaarantaa onnettomuuden uhrien, pelastushenkilöstön ja muiden ympäristössä olevien turvallisuuden sekä sen, että tilanne saadaan hoidettua mahdollisimman hallitusti ja muita vahinkoja välttäen.

Hiittenharjun tulipalosta 14. heinäkuuta noussut savupatsas herätti luonnollisesti uteliaisuutta. Satakunnan Kansan kuvaajat ja toimittajat noudattavat uutistyötä tehdessään sekä ammattilaisten turvallisuusohjeita että alan eettistä säännöstöä. Arkistokuva.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: