39,1 prosenttia on passeli lukema suomalaiselle vodkalle ja 13,1 slovakialaiselle valkoviinille. Toisessa asiayhteydessä prosenttiluvut muuttuvat kuitenkin vitsiksi – huonoksi sellaiseksi.
Tällainen asiayhteys on ainakin Euroopan parlamentin vaalien äänestysvilkkaus. Suomen ja Slovakian prosenttilukemat ovat viime eurovaaleista vuodelta 2014.
Vaikka Suomen äänestysprosentti oli umpisurkea, ei koko EU:n lukema ollut kuin muutaman prosenttiyksikön korkeampi. Slovakian valkoviiniprosentit sentään riittivät listalla vihonviimeiseen sijaan.
Näin pieni kiinnostus eurovaaleihin on surullista. Euroopan parlamentti kuitenkin käyttää suurta valtaa noin 500 miljoonan asukkaan EU:ssa, joka sattuu olemaan myös yksi maailman merkittävimmistä talousmahdeista ja maailmanpoliittisista vaikuttajista.
Äänestäjä on vanhan viisauden mukaan aina oikeassa. Kaipa se pätee myös hänen päätökseensä jättää äänestämättä.
Ehkä äänestäjät täällä kaukana Brysselin pöydistä kokevat europarlamentin kovin kaukaiseksi. Myös se, mistä asioista europarlamentissa ihan oikeasti päätetään, jää äänestäjälle helposti epäselväksi.
Ei äänestäjiä mitenkään erityisen aktiivisesti eurovaalien uurnille edes yritetä houkutella. Vaikka varsinaiseen vaalipäivään on aikaa enää reilu viikko, pystyy kaupungilla liikkumaan helposti ilman, että edes huomaa vaalien olevan jo aivan ovella.
Unionin päätöksenteon kuumassa ytimessä kiinnostus eurovaaleihin on omaa luokkaansa. Belgiassa uurnilla kävi viime vaaleissa liki 90 ja Luxemburgissakin yli 85 prosenttia äänioikeutetuista. Yli 50 prosentin äänestysvilkkauteen päästiin EU:n 28 jäsenmaasta kuitenkin vain kahdeksassa.
Jos äänestysinto edelleen laskee, tulee koko eurovaalien mielekkyys jossain vaiheessa kyseenalaiseksi. Yksi vaihtoehto olisi europarlamentin paikkojen jakaminen kansallisten parlamenttien voimasuhteiden mukaisesti, ainakin sellaisissa maissa, joissa äänestysvilkkaus jää tietyn rajan alle.
Ehkäpä vain käymme silti niin sankoin joukoin uurnilla, ettei tällaisia asioita tarvitse edes pohtia.