Vanheneminen on kallista.
Ikääntyminen kasvattaa konsulttiesityksen mukaan Porin perusturvan kustannuksia 82 miljoonalla eurolla vuoteen 2024 mennessä. Tämä on leijonan osa perusturvan lisääntyvistä menoista.
Lääkkeeksi tarjotaan jälleen kerran laitoshoidon vähentämistä ja kotihoidon lisäämistä.
On hienoa, että ikäihmisillä on mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään.
Tämän eteen on Porin perusturvassa tehty jo paljon töitä. Erilaista apua kotiin on saatavilla, jopa useamman kerran päivässä.
Omaisille malli ei välttämättä aina ole kevyt. Heikkokuntoisen vanhuksen jokainen yksin viettämä hetki voi aiheuttaa huolta ja murhetta, vaikka nykyteknologia turvarannekkeineen on toki helpotus.
Kotihoidon edelleen lisääntyessä kotona tulee asumaan vielä huonokuntoisempia vanhuksia kuin nyt. Ihmisiä, jotka hoippuvat jatkuvasti niillä rajoilla, että olisiko ympärivuorokautinen laitoshoito sittenkin tarpeen. Tämä voi aiheuttaa lisääntyviä vaaratilanteita, ehkä jopa kuolemantapauksia.
Kenen tällöin on vastuu?
Etähoito ei ongelmia lähivuosina ratkaise, sillä yhä edelleen on lukuisia ikäihmisiä, joilla ei ole internet-yhteyksiä. Moni heistä on siinä kunnossa, että ei kykene omaksumaan uutta teknologiaa, vaikka siihen tarjottaisiin opastusta. Ja vaikka yhteys ja osaaminen olisivat, niin miten asiointi toimisi esimerkiksi muistisairaiden kanssa?
Hoidon laatu kärsii osin auttamatta. On ihan eri kertoa asioistaan kasvokkain kuin ruudun äärellä. Asiantuntijalta puolestaan voi jäädä ne henkilökohtaisen tapaamisen tuovat tiedonmuruset huomaamatta. Vanhusten oirekirjon kartoitus ja kokonaisuuden arvioiminen on joskus melkoista salapoliisityötä.
Toimenpiteitä on silti pakko tehdä. Vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa runsaat 40 prosenttia. Samalla lisääntyy myös yli 80-vuotiaiden määrä. Tämä yhtälö tarkoittaa kysynnän lisääntymistä vanhuspalveluissa.
Tärkeintä on, että ikäihmisen ääni ei uppoa eurojen alle. Mitä henkilökohtaisempaa hoito on, sitä paremmat ovat yleensä lopputulokset.
Porissa on jo käytössä omahoitajajärjestelmä terveydenhuollon "suurkuluttajille".
Terveyspalveluita useammin tarvitsevalle ikäihmiselle pitäisi olla omalääkärijärjestelmä. Tällöin vanhuksen tai hänen omaisensa ei tarvitsisi ottaa vastuuta hoidosta, joka kuuluu ammattilaisille.
