Jokavuotinen painajainen on täällä taas, kun kaljanhuuruinen farssi: jääkiekon MM-kisat, alkoivat perjantaina 12. toukokuuta. Niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi kestämistä, niin kisat järjestetään taas Suomessa.
Jääkiekko on kansainvälisesti pieni ja olematon laji, joka tarvitsee selviytyäkseen jokavuotiset MM-kisat jopa sillä kustannuksella, että urheilullinen anti jää heikoksi. Osallistujamaita on liikaa, jolloin suurin osa otteluista on täysin turhia, eivätkä parhaat pelaajat ole edes paikalla.
Usein poissaolojen taustalla on motivaation puute. Sama puute on nähtävissä itse pelissä, mutta myös katsomoissa, jotka ovat lähes tyhjiä Suomen pelejä lukuun ottamatta.
Suomalaiset ”kiekkofanit”, jotka seuraavat jääkiekkoa noin kerran vuodessa, haluavat lattean turnauksen siivellä kokea ”kisafiiliksen”, johon kuuluu olennaisena osana ryyppääminen, örveltäminen ja Mertarannan fraasien papukaijamainen toistelu.
Taivas varjele, mitä sieltä tulee, jos Mörkö lyö sisään. Suomen menestyminen jopa B-luokan pöhöttyneissä MM-kisoissa on toisille tekosyy sekoilla ja käyttäytyä huonosti. Joukossa tyhmyyden tiivistyessä syntyy valtava kaaos, hirveä sotku, paikkoja hajoaa – kellään ei ole edes kivaa.
Onneksi sentään farssin lopullinen huipennus jää tänä vuonna uupumaan. Havis Amanda -patsas siirrettiin korjattavaksi, joten ”kiekkofanien” pyhäksi toimitukseksi muodostunut rituaali, jossa patsaan päälle kiivetään tuhannen kännissä, jää nyt toteutumatta.
Patsaan siirtäminen oli viranomaisilta viisas päätös, mutta ehkä ”kiekkofaneille” voisi rakennuttaa oman leijonapatsaan, jossa saisi kiipeillä luvan kanssa. Patsas tulisi nimetä Raipe-leijonaksi, jonka vieressä olisi Jutila-allas pulikointia varten. Ympärille istutettaisiin koivuja.
Niklas Salo
Pori
”Taivas varjele, mitä sieltä tulee, jos Mörkö lyö sisään.