Tapio Meren kommenttiin ( SK 14.5.) koskien omaa mielipidekirjoitustani (SK 2.5.) Kalloon liittyen. Olen asunut Kallontien varressa ja todennut, että autot jokseenkin hyvin noudattavat nopeusrajoitusta ohittaessaan kerrostalot ja myös pengertiellä, johtuen muun muassa hidasteista.
En ota kantaa Meren viittaamaan ”hurjasteluun” muualla, muun muassa satamaliittymien kohdalla, koska näillä ei ole yhteyttä kirjoitukseeni. Puomin asettamista pengertielle vastustan ehdottomasti.
Mitä tulee uuteen pysäköintipaikkaan Kallossa, se oli kaupungin suunnittelijan oma mielikuva ja minustakin outo. Jotta kaupungin suunnittelija ei tuhoaisi Kalloa, totesin aiemmassa kirjoituksessani (SK 2.5.), että veneiden säilytyspaikka olisi vähiten vaurioita ja muutoksia aiheuttava ratkaisu pysäköintipaikaksi.
Olen samaa mieltä Meren kanssa siitä, että Kalloa voi pitää retkeilykohteena, mutta olen eri mieltä Kallon autottomuudesta. Kallo ei ole perinteinen koskematon patikoimalla saavutettava ”luontokohde”, vaan sivilisaation ja luonnon yhdistelmä.
Kallon kiehtovuus piilee sen monipuolisuudessa. Satama isoine laivoineen ja nostureineen, luotsiasema punaisine paatteineen, merivartiosto, majakka, purjehdusseura sekä kesäkahvila yhdessä muodostavat monipuolisen kokonaisuuden.
Kallo ei ole vain suojeltava luontokohde, vaan monimerkityksinen paikka, jossa luonto ja sivilisaatio ovat vanhassa ja vahvassa liitossa.
Kallo on hyvä sellaisena kuin se nyt on, ja se kuuluu kaikille liikuntakyvystä riippumatta.
Meri on väärässä kuvitellessaan, että Kalloon tullaan vain myrskyjen perässä.
Monelle Kallo on arkinen voiman lähde. Kallontiellä itse asuneena ja Kallossa jatkuvasti usein käyvänä tiedän, ettei Kallossa ole juurikaan isoja ruuhkia. Autot tulevat ja menevät viipyen vain hetken, joten pysäköintipaikkoja on lähes poikkeuksetta vapaana.
Kallossa käynnille ominaista on ”piipahtaminen”.
Olen eri mieltä Meren kanssa siitä, että Reposaari korvaisi jotenkin Kallon. Reposaari on luonteeltaan hyvin erilainen. Sinne ajelusta tulee myös lisämatkaa autolla noin 20 kilometriä, joten korvaavuus ei todellakaan ole mikään vihreä ehdotus. Reposaaren merinäkymä ei myöskään tyydytä mieltä Kallon tapaan.
Kallo ei ole perinteinen luonto- tai luonnonsuojelukohde, jonne pääsy tulisi kieltää autolla.
Kallo voi pysyä mu Kallona, kun ihmisten sallitaan pistäytyä Kallossa, ”kun siltä tuntuu” riippumatta jalkojen tai selän kunnosta.
Erna Snellman
Ihotautien professori emerita,
ihotautilääkäri
”Kallo on hyvä sellaisena kuin se nyt on, ja se kuuluu kaikille liikuntakyvystä riippumatta.