Uupumus, heikko-osaisuus, syrjäytymiskierre ja ihmisten aito ahdinko. Kirkon Diakoniabarometrin (Yle 15.9.) mukaan tulevaisuuskaan ei näytä yhtään paremmalta. Toiset uupuvat työn ääreen, moni uupuu mahdottomien valintojen eteen, kun toimeentulo ei riitä edes välttämättömään.
Lapsiperheköyhyys kiristää vanhempien talouden äärimmilleen, kun monet välttämättömät menot, vaatteet, ruoka, lääkkeet, koulutarvikkeet ynnä muu, leikkaavat perheen tuloista ison osan kuukaudessa. Monessa perheessä tähän ahdinkoon, uupumukseen liittyy vielä häpeä. Ongelmista ei uskalleta avoimesti puhua, eikä aina edes haeta apua leimautumisen pelossa.
Suomessa on useita lapsiperheitä, joissa on lapsia, jotka eivät ole nähneet vanhempiensa käyvän töissä. Sosiaalitukien leikkaukset ovat kohdistuneet juuri kaikkien vaikeimmassa asemassa oleviin.
Aina ei mene ”pelimerkit” tasan. Ne, joilla on työtä, on sitä useammankin edestä, sijaisia tai uusia työntekijöitä ei palkata. Tunnolliset työntekijät hoitavat työnsä, työskentelevät resurssiensa äärirajoilla ja lopulta uupuvat työnsä ääreen, kun uskovat olevansa korvaamattomia. Työuupumus on jo lähes ”uusi normaali” niin tavallisilla tallaajilla kuin valtakunnan tason vaikuttajilla.
Miten saisimme jaetuksi työtä niille, jotka tarvitsevat sitä elääkseen? Ja miten helpottaisimme niiden taakkaa, jotka uupuvat työnsä ääreen? Kuinka voisimme keventää sitä julkista häpeää, jonka saavat aikaan uupumus, joka usein tulkitaan heikkoudeksikin ja toisaalta taas häpeä omasta heikko-osaisuudesta, joka valitettavan usein ilmenee leimautumisena.
Julkinen heikkous tai häpeä saa aikaan usein kiusaamista, selän takana puhumista ja jopa sormella osoittamista. Molemmat uupumus ja heikko-osaisuus sekä tämän johdosta syrjäytyminen saattavat kohdata meitä jokaista elämämme jossain vaiheessa.
Uutiset suurten yritysten lopettamisista, irtisanomisista tuovat yllättäen moneen perheeseen totaalisen taloudellisen muutoksen ja huolen tulevaisuudesta. Ahdistus omasta ja toisten jaksamisesta ja tulevaisuudesta kalvavat monen mieltä lapsista aikuisiin.
Tasaisempi työn jako ja köyhyyden torjunta ovat tulevaisuuden suurimpia haasteita yhteiskunnan eriarvoistumisen ehkäisemisessä. Syrjäytymisen kierre on katkaistava, jotta meille ei synny uusia sukupolvia, jotka ovat jopa kolmannessa sukupolvessa tässä syöksykierteessä.
Meidän tulee muistaa, että me olemme vastuussa ja tekemässä niitä päätöksiä, joilla on vaikutus tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on Satakunnan Vihreät Naiset puheenjohtaja, amis-lehtori, opinto-ohjaaja ja yrittäjyysmentori Porista.