Kolumni: Valittajat - Mielipiteet - Satakunnan Kansa

Sinä, joka et tee muuta kuin valitat: en jaksa sinua enää – nyt on minun vuoroni valittaa

2.6.2018 6:00

Olen kyllästynyt v-sanoihin.

Kyllä, myös siihen yhteen, mutta käsitellään kiroilijat toiste.

Nyt puhutaan valittajista. Heistä, joilla on kaikki huonosti. Aina.

Aina kaikki huonosti.

Ulkona on liian kuuma, ja sisällähän nyt ihan jäätyy. Auton renkaiden pitäisi vaihtaa itse itsensä, hampurilaisessa olla enemmän makua mutta vähemmän kaloreita.

Kaupassakaan ei voi enää käydä, voi joutua jonottamaan. Ja aivan hirveää, kun joku käyttää puhelimessaan rumia kuoria, syö jäätelöä pahvikiposta tai pukeutuu mustaan kesällä.

Vali, vali, vali.

Paitsi iloisuuden, valittamisen kuunteleminen tuhoaa myös hippokampusta.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi ongelmanratkaisussa ja uusien muistojen luomisessa hyödynnettävä aivojen osa "mössöytyy", kun altistuminen miinusmielisyydelle kestää yli 30 minuuttia.

Tuskin aivot puolessa tunnissa sentään sulavat, mutta jos ei muuta, tilanne ärsyttää ja kiehuttaa. Myös stressihormonitasot nousevat.

Onpas kivaa. Stressaantua nyt tahtomattaan siitä kun toinen marmattaa turhasta.

Tieteellisesti todistetut vaikutukset koskevatkin nimenomaan turhaa, aiheetonta valittamista.

Jokainenhan meistä valittaa. On kuitenkin täysin eri asia, mistä niin tekee. Onko asia sellainen, johon voi itse vaikuttaa? Sellainen, joka valittamalla paranee?

Useimmiten ei. Suurin osa ihmisistä valittaa, koska siitä on tullut tapa. Koska on tylsää. Tai koska ei keksitä muutakaan sanottavaa.

Tunnistan itseni tästä. Riittävän pitkään jatkunut valittajan seurassa sukkulointi muuttaa omiakin sanavalintoja. Sitä heittäytyy helposti samalle tasolle, keksii jotakin muka kamalaa, kun on oma vuoro jaaritella. Valituspalloa syötellään, kunnes ei muusta enää puhutakaan.

Jälkikäteen olo on hirveä. Ihan kuin olisi saastuttanut maailmaa, roskannut yleistä hyvinvointitilaa turhanpäiväisillä puheilla.

Miten valittamisesta tai valittajasta sitten pääsee eroon?

Ei ainakaan valittamalla.

Vaikka kysymällä, pitääkö kirjoittaa ihan ylös, kun tuntuu niin monta asiaa olevan. Tai toteamalla, että aika moni näistäkin huolenaiheista kaikkoaa itsestään, kun nukkuu yön yli.

Huomenna sitten taas.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: