Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Tiesitkö tätä: Janitskinin vankeusaika olisi kaksi päivää, Aarnion tuomiosta sulaisi kaksi kolmasosaa – vankilamatematiikka kohtelee rikoksentekijöitä äärimmäisen lempeästi

Kun MV-lehden perustaja Ilja Janitskin tuomittiin äskettäin 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen 16 rikoksesta, oikeusoppineet luonnehtivat tuomiota erittäin kovaksi. Se oli jopa ankarampi kuin syyttäjän rangaistusvaatimus. Tuomio oli sinänsä erittäin tärkeä sananvapauden linjaamisen kannalta, mutta tilanteen yllättävä raadollisuus paljastui pian. Janitskin aikoo tietysti valittaa tuomiostaan, mutta vaikka se jäisikin voimaan, hän istuu vankilassa kokonaista kaksi (2) päivää. Syynä on vankilamatematiikka. Vuosi ja 10 kuukautta on vankilassaoloaikana 665 päivää. Ensikertalaisena Janitskin istuisi rangaistuksesta puolet eli 332 päivää. Tästä vähennetään vielä aika tutkintavankeudessa ja kotiarestissa, yhteensä 330 päivää. Entäpä jo hovioikeus tai korkein oikeus – sananvapauden linjaaminen viittaa vahvasti siihen, että tapauksessa on ennakkopäätöksen makua – päätyykin alentamaan rangaistusta? Silloinhan valtio joutuisi maksamaan niin sanottuja koppikorvauksia vakavista rikoksista tuomitulle. Oikeuskäytäntömme periaatteita on joskus vaikea ymmärtää. Janitskinin tapaus on tästä tuorein esimerkki, mutta ei ainoa edes tunnetuimmista tapauksista. Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio tuomittiin ankarimpaan mahdolliseen eli 13 vuoden vankeusrangaistukseen. Kun tuomiosta vähennetään ensikertalaisuuden edut ja tutkintavankeusaika, jäljelle jää 4,5 vuotta. Mahdollista on myös valvottu koevapaus puoli vuotta ennen ehdonalaisen alkamista. Esimerkit kertovat siitä, että Suomen rangaistusjärjestelmä on yllättävän kevyt ja rikoksentekijöitä ymmärtävä. Valitettavinta on, ettei järjestelmästä löydy samanlaista ymmärtämystä rikosten uhrien kärsimyksille. Toistuvasti rikoksiin syyllistyvien nauttima paljousalennus, jonka perusteella tuomioistuimet alentavat uusia rangaistuksia aiemman rikollisuuden perusteella, ja vankilasta ehdonalaiseen vapautumisen yhteydessä käytettävä, perin kummallinen ensikertalaisuuden määritelmä ovat tästä vain kaksi esimerkkiä. Iso kysymys on vaikeatajuisen vankilamatematiikan muuttaminen järjellisemmäksi. Silloin rangaistukset muuttuisivat oikeudenmukaisemmiksi ja helpommin ymmärrettäviksi.