Kolumnit

Päiväni suden suussa

Päiväni suden suussa

Kuvittelin saaneeni tasapuolisen uutisjutun susista, niiden tavoista sekä susien ja ihmisten yhteiselosta. Näin hyväuskoinen sitä ihminen voi vielä lähes 34 toimittajavuoden jälkeen olla.

Pirkko AaltoPori

Tulin taannoin pöljyyksissäni sanoneeksi uutispäällikölle, että pidän sutta kiehtovana eläimenä. Sain saman tien tehtäväkseni kartoittaa Satakunnan ja maan susitilannetta vähän tarkemmin.

Haastattelin Säkylässä asuvaa perheenäitiä ja susitutkimuksen alfaurokseksi kutsuttua Ilpo Kojolaa. En asu susialueella eikä susitutkimus ole osaamiseni syvintä ydintä.

Siitä huolimatta molemmat haastateltavat puhuivat mielestäni järkeviä. Perheenäiti oli asiallinen ja kertoi havainnoistaan. Kojola taas väänsi rautalangasta suden käyttäytymistä. Kumpikin puhui kiihkottomasti. Haastattelut poikivat monta jatkojutun aihetta.

Kuvittelin saaneeni tasapuolisen uutisjutun. Näin hyväuskoinen sitä ihminen voi vielä lähes 34 toimittajavuoden jälkeen olla.

Jo jutun ilmestymispäivänä työkaveri lähestyi minua varovasti. Hän kertoi, että olen Facebookissa aikamoisen loanheiton kohteena. Ymmärsin olla menemättä someen.

Osa ihmisistä kuulemma hermostui jo siitä, että susista ylipäätään kirjoitetaan. Somessa väitettiin, että susi ei ole koskaan tappanut Suomessa yhtään ihmistä. Väite on erittäin kova.

Minua oltiin viemässä Julkisen sanan neuvostoon. Koko lehti tuomittiin roskajulkaisuksi. Tämä ilmeisesti siksi, koska jutussa kerrottiin, kuinka osa susista ei silminnäkijöiden mukaan pelkää eikä väistä ihmistä.

Likasangon rooli kuuluu toimittajan työhön. Ennen palautteen antajat vihjailivat, että päätoimittaja on vanha tuttu, nyt he huutavat somessa.

Itseensä kohdistuvaan loanheittoon tottuu. Susikysymyksen riitoihin en ehkä totu koskaan. En ymmärrä, miksi ihmisten pelolle nauretaan. Joku pelkää, että lapsi kohtaa koulutiellä suden, minä pelkäsin aikani irrallaan juoksevia, vihaisia koiria.

Kun sudet ja ihmiset elävät lähekkäin, susipelko ei hälvene, jos paikallisia ihmisiä ei kuunnella. Tätä mieltä ovat susitutkijatkin.

Luotan heidän näkemykseensä. Ilpo Kojola oli haastattelussa erittäin tarkka siitä, ettei inhimillistä susia. Eläin on eläin ja se on jo arvo sinänsä. Sen pitäisi riittää ihmisellekin.


Kommentit (9)

  • Luonnon puolesta

    Arja kylla sinullekin tulee sahko topselista.Ja mika on niin vaikeaa siina argumentissa etta susi ei ole tappanut ketaan sataan vuoteen.Paljon enemman pelkaan esim .sinua liikenteessa kuin sutta metsapolulla.Ihminen kun on tappanut toisiaan ihan hitosti sadan vuoden aikana.Sinulla on hyva mahdollisuus kuolla esim .liikenneonnettomuudessa ja tama on ihan tosi vaara..Etta Arja tarkkana vaan mutta ala pelkaa ,ei sinua susi syo.

  • Nimetön

    Miksi salataan miten paljon maksaa susien pannoitus.Varmaan jostain tämäkin määräraha myönnetään.Liekkö huhussa perää,että sadantuhannen luokkaa maksaisi yhden suden pannoitus kaikkine kuluineen tai riittääkö.Pannoituksessa on käytössä erittäin hyväkalusto ja miehitys.Miksi tästä käytetystä määrärahasta ei anneta metsästäjille mitään tietoa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio