Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lukijalta: Valtatie kakkosen kunto hävettää – kuopat ja paikkaukset herättävät vierailijassa kummastusta

Aika tutuksi on vuosien mittaan käynyt kakkostie Helsinki–Pori. Aktiivivuosina työelämässä se oli oikeastaan ainut väylä, jota käytimme. Kun ne aktiivivuodet jäivät, avautui mahdollisuus liikkua muillakin valtakunnan pääväylillä. Silloin alkoi kuin itsestään suorittaa tieolojen vertailua kakkosemme ja muiden pääväylien välillä. Vertailu ei todella ole eduksi Satakunnalle. Esimerkiksi Lappi, Karjalat, Savo, Varsinais-Suomi, jopa Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi, joiden teitä on päässyt huristelemaan, tarjoavat ajettavuudeltaan jyrkän vastakohdan sille valtaväylälle, jota pitkin Porista lähdetään ja tänne tullaan. Tämä tiellinen visiittikortti ei sen saajaa erinomaisuudellaan huikaise. Tie, sen kuopat ja paikkaukset, herättävät vierailijassa kummastusta ja alueen väestössä häpeän tunnetta. Vieraileva autoilija ei sen pidemmälle mieti, kenen vastuulle hän tien huonon kunnon asettaa: sen väestön, joka sen varrella asuu. Onpa täällä saamatonta porukkaa, hän ajattelee. Heikki Santavuon mielipide (SK 10.1.) on erinomainen analyysi, joka maltillisuudessaan ja asiapitoisuudessaan kertoo oleellisimmat syyt tähän kelvottomuuden tilaan. Kun tiettynä ajanjaksona Kymenlaaksoon ohjautui 8 620 euroa/asukas, oli vastaava luku Satakunnassa 464 euroa. Kaikkien mittareiden mukaan maakuntamme oli ansaitsemattoman vähäosainen saamamies. On varma tosiasia, etteivät tien enimmät käyttäjät, sen vaikutuspiirissä olevat asukkaat ja yritykset ole saaneet oikeutta tiemäärärahoista päätettäessä. Miten on Kymenlaakso ollut noin onnekas tai ansiokas? Valtatie 2:n varren asukkaat eivät pysty tietä uusimaan, eikä se heille kuulu. Se kuuluu valtiolle, Suomen eduskunnalle, joka päättää valtion rahojen käytöstä. ”Satakunnan maakunnan edunajaminen on epäonnistunut”, kirjoittaa mielipiteenään Santavuo. Peliin katsomista hän suosittelee alueemme ministereille, kansanedustajille ja maakuntaliitolle. Onko lehden lukijalla tiedossaan näiden lisäksi joitakin muita, joille voi samasta syystä suositella peilin eteen astumista?