Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Hyvään elämään kuuluu hyvä kuolema ja hyvä saattohoito

Suomi on ristiriitainen maa. Suomalainen terveydenhoito on maailman huippuluokkaa, mutta kuoleman hoidossa sijoitumme vasta 30. parhaan joukkoon. Onneksi muutos on hiljalleen tapahtumassa. Joulukuussa sosiaali- ja terveysministeriö antaa saattohoidon suositukset. Vielä saattohoidon järjestäminen jo pelkästään Satakunnan sisällä vaihtelee kuitenkin paljon (SK 2.12.). Kaikilla kunnilla ei ole valmiuksia saattohoitoon. Toisaalta myös maksusitoumusten antaminen esimerkiksi Diakonialaitoksen saattohoitokotiin vaihtelee paljon kunnittain. Hyvään elämään ei siis jokaisessa kunnassa ole mahdollista saada hyvää kuolemaa. Keskussairaalassa avataan ensi vuonna oma palliatiivinen poliklinikka, jotta hoitoon ohjaus parantuisi. Tämä voisi parantaa myös niiden asemaa, jotka haluavat kuolla kotona. Näitä on suomalaisista muutaman vuoden takaisen kyselyn mukaan valtaosa. Nykyään vain vähemmistöllä on siihen mahdollisuus. Satakunnan kunnissa kotiin annettavan saattohoidon mahdollistaa kotisairaala. Saattohoidettavat vaativat myös ympärivuotisen päivystyksen, etenkin loppuvaiheessa. Tämä vaatii jaksamista omaisilta. Terveydenhoidossa puhutaan paljon rahasta, sama asia on kuoleman hoidossa. Saattohoidon hyvä ja tasapuolinen toteutuminen vaatiikin lisää asiantuntevaa kotisairaalahenkilökuntaa. Halpaa kun ei ole sekään, että kuolemansairaita potilaita makuutetaan vuodeosastolla, jos heidät voisi hyvin organisoidulla saattohoidolla hoitaa kotona. Sastamalassa kuolevien ja heidän omaistensa tueksi on koulutettu vapaaehtoisia (HS 26.11.). Vapaaehtoistyövoima onkin tarpeellinen lisä, jotta hyvä saattohoito olisi mahdollinen mahdollisimman monelle sitä tarvitsevalle. Kuolemansairas ei jaksa taistella oikeuksistaan, joten mahdollisimman kivuton ja arvokas loppu pitäisi hoitua suomalaisessa terveydenhoidossa automaattisesti, kotipaikkakunnasta riippumatta. Toisen kärsimyksen ymmärtää vasta, jos ja kun on itse siinä tilanteessa, että kuolema tulee hitaasti hiipien. Tällöin on tärkeintä tuntea olonsa turvalliseksi ilman tuskia. Halpaa ei ole sekään, että kuolemansairaita potilaita makuutetaan vuodeosastolla, jos heidät olisi mahdollista hyvin organisoidulla saattohoidolla hoitaa kotona.