Kolumnit

Äiti itkee ja uupuu, kun lapsi itkee, ettei halua äidin tekevän töitä enää koskaan

Äiti itkee ja uupuu, kun lapsi itkee, ettei halua äidin tekevän töitä enää koskaan
Pauliina Puputti

Lapset tulevat siinä sivussa, kun tekee vain töitä. Näin kertoi muuan ennustaja minulle joskus. Olin sen autuaasti unohtanut, kunnes löysin lapun, johon olin ennustukset kirjoittanut. Totta tosiaan, siltä reilut kaksi vuotta on nyt tuntunut.

Kun kuuden kotiäitivuoden jälkeen loin tyhjästä itselleni ammatin, hurahdin täysin. Yhtälöä ei helpota ollenkaan se, että maatila työllistää mieheni välillä ympärivuorokautisesti vuoden jokaisena päivänä.

Pikkulapsiarki ja ruuhkavuodet. Jo sanoina niin kovin uuvuttavat. Se tunne, kun ei ole aikaa harrastaa itse, ei nähdä ystäviä tarpeeksi eikä ylimääräistä energiaa perusasioiden hoitamiseen.

Sitten sitä käy alhaalla. Itkee työtuolissaan omaa uupumustaan ja työtaakkaansa, jonka ihan itse on aiheuttanut. Illalla itkee sitä, kun lapsi itkee, ettei halua äidin tekevän töitä enää koskaan. Lapsi tarvitsee äitiään. Äiti lastaan. Ja itseään.

Elämän oletetussa puolivälissä on selvästi hyvä aika kääntää kelkkaa, kun on ensin hieman pysähtynyt. Tehdä tarvittavia toimenpiteitä paremman arjen ja jaksamisen eteen.

Olen hankkinut ihanan kalenterin, jossa ei ole kellonaikoja. Töille on vähemmän tilaa per päivä. Olen opetellut vetämään viivat vapaapäivien merkiksi. Olen opetellut jättämään tietokoneen rauhaan, kun kello tulee neljä. Viikonloppuisin en enää katso edes sitä päin, ellen halua.

Olen opetellut keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Asettamaan tavoitteita työpäiville, jolloin aikaansaaminen tuo hyvänolon tunteen. Samaan kannustaa Anna Perho Antisäätäjä-äänikirjassaan, jota aloin tällä viikolla kuunnella. Huomasin, että olen jo matkalla paremmaksi minäksi.

Liiallinen suorittaminen uuvuttaa ihmisen, sanoo Perho. Kiirettä on joka puolella ja suurimmaksi osaksi sen aiheuttaa ihminen ihan itse.

Kiitää tuli hännän alla töistä kotiin, lasten harrastuksiin ja ruokakauppaan. Illalla uuvahtaneena kaatuu sänkyyn tuntien, ettei taaskaan ole saanut mitään aikaan.

Mitä jos rauhoittaisi tahtia, lakkaisi kiirehtimästä? Pitäisi huolta omasta hyvinvoinnistaan ja ystävyyssuhteistaan. Jotta ne olisivat tallella silloinkin, kun lapset ovat lähteneet omilleen ja työtunnit tulleet täyteen. Josko silloin voisi nauttia siitä, että ehti elää. Nauttia, kun on aikaa tehdä mitä itseä huvittaa. Olla onnellinen, ettei enää tarvitse säntäillä.

Kirjoittaja on yrittäjä, joka yrittää selvitä ruuhkavuosista.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös