”Isäni oli kyläseppä ja keksijä. Hän selitti minulle pikkunatiaiselle juurta jaksaen, miten maailma toimii. Opin, että asiat pitää ymmärtää. Noudatan työssäni samoja periaatteita. Asiantuntijan pitää hallita oma alueensa niin, että pystyy kertomaan asiat potilaalle helposti ymmärrettävässä muodossa”, Virpi Tunninen kertoo.
Hän ottaa esimerkin.
”Tutkimuksessa potilaalle annetaan suoneen radioaktiivista ainetta, mikä saattaa herättää pelkoa, tuo mieleen Tsernobylit ja muut. Tällaiset huolet pitää hälventää.”
Usein Virpi ottaa esimerkiksi jonkin tutun asian. Esimerkiksi radiolääkkeen puoliintumisaikaa hän kuvaa nuotion hiljaisella hiipumisella.
Virpi kehuu omiaan. ”Porukka on asiantuntevaa ja motivoitunutta. Perjantaisin heidät pitää potkia pois töistä kotiin.”
Virpi päätti löytää kirurgilta piilottelevat kiusanhenget
Virpin väitöstutkimuksensa kipinä syttyi kirurgi Antti Hakkiluodon tuskastumisesta. Hän harmitteli, ettei ole vielä keksitty tapaa, jolla murheenkryynin voisi paikantaa kunnolla ja siten helpottaa leikkausta.
Tuhahdus osui ja upposi. Virpi päätti etsiä keinon, joka paljastaa ongelmakohdan.
”Lisäkilpirauhaset ovat riisinjyvän kokoisia. Niitä voi olla oikeastaan missä vain kaulan ja rintakehän alueella. Joskus ne käyttäytyvät huonosti ja sekoittavat elimistön kalsiumaineenvaihduntaa. Pieninä ja hyvin piiloutuvina niitä on hankala löytää,” Virpi alustaa.
”Virpin väitöskirjatutkimus johti yhtenäiseen käytäntöön.
”Ensin kilautin kaverille ja soitin läpi Suomen 23 isotooppilabraa. Kävi ilmi, että käytössä oli peräti 25 erilaista käytäntöä. Valtakunnallinen, yhtenäinen protokolla puuttui.”
Virpin väitöskirjatutkimus johti yhtenäiseen käytäntöön. Lisäkilpirauhaset löydetään kerralla, voidaan poistaa yhdellä leikkauksella, komplikaatioita tulee vähemmän ja uusintaleikkauksia ei juurikaan tarvita. Kaikki voittavat.
Ylifyysikon työ vaatii luovaa ongelmanratkaisukykyä. Töistä keskustellaan avoimesti työtiimin kanssa. Tässä kuvassa juttuaiheena osastonhoitaja Tiina Hautamäen kanssa kuitenkin on päivän lounaslista.
Menen potilaan luo Virpinä, en valkotakkina
Virpi korostaa potilaskontaktin tärkeyttä. Esimerkiksi isotooppitutkimukseen tuleva potilas saattaa odottaa vuoteellaan kauhusta kankeana.
”Menen potilaan luo Virpinä, en valkotakkisena ylifyysikkona. Tunnustelen tilannetta ja tutustun potilaaseen. Saatan jutella yhtä hyvin hirvenmetsästyksestä, hevosurheilusta kuin hoitotyöstä. Meidän asiantuntijoiden pitää osata puhua niin, että potilas ymmärtää, mitä hänelle tehdään ja miksi.”
”Saatan jutella yhtä hyvin hirvenmetsästyksestä, hevosurheilusta kuin hoitotyöstä.
Virpin luontevaan tapaan kohdata potilas ovat vaikuttaneet myös omakohtaiset kokemukset sängynreunan toiselta puolelta.
”Erityislapsen äitinä olen 17 vuoden mittaan nähnyt hyvin monenlaista asiakaspalvelua. Kerran nukutuslääkäri höpötti lapselle laittavansa suoneen taikaportin kautta taikapölyä. Lapseni kuittasi, että se on kyllä kanyyli ja aine nukutusainetta.”
Satasairaalassa pääsee tekemään haastavia ja mielenkiintoisia tutkimuksia. Virpi Tunninen väitteli lääketieteellisestä fysiikasta vuonna 2017.
Pet-tutkimus takaa tarkan diagnoosin
Virpin erikoisalaa ovat solun aineenvaihduntaan liittyvät tutkimukset. Hän iloitsee Satasairaalan tavasta panostaa kunnollisiin laitteisiin. Viimeisin suurhankinta, kolmen miljoonan euron pet-kuvantamislaite, maksaa itsensä takaisin nopeasti.
”Laitetta käytetään pääasiassa syövän hoidon seurantaan ja infektiotapauksien selvittelyyn: Onko eturauhassyöpä levinnyt, missä tulehdus piileskelee tai onko syövän hoito tehonnut. On tärkeää tehdä mahdollisimman tarkka diagnostiikka nopeasti täällä omassa sairaalassa.”
”Laiteinvestoinneista ei meidän alalla voida tinkiä.
Aiemmin Turkuun lähetettiin vuosittain 150 potilasta, omalla laitteella kuvataan vuodessa 700 potilasta.
”Tekniikkaa ei saa päästää vanhentumaan. Laiteinvestoinneista ei meidän alalla voida tinkiä. Muuten luvassa on iso lasku ja kärsijänä potilas”, Virpi muistuttaa.
Tiesitkö? Työn ja tutkimuksen yhdistäminen Porissa onnistuu hyvin. Satasairaalassa tehdään jatkuvasti mielenkiintoisia ja potilaita hyödyttäviä tutkimuksia. Mikko Venäläinen tutkii tekoälyn käyttöä lääketieteessä. Petri Kallio selvittää liikunta-aktiivisuutta nuoruudesta aikuisuuteen ja sen yhteyksiä sydän- ja verisuonisairauksiin. Eeva Suvikas-Peltosen erikoisalaa on lääkitysturvallisuus.
Ketterä Satasairaala kannustaa tutkimukseen
Virpi kasvoi Rautalammilla, Savon sydämessä. Satasairaalaan hän tuli 26 vuotta sitten Kuopion ja Tampereen yliopistollisten sairaaloiden kautta. Auditoijana hän on kiertänyt kaikki Suomen sairaalat pariinkin kertaan.
”Satasairaala on hyvä paikka työskennellä ja tehdä tutkimusta. Se on hyvänkokoinen, ketterä ja organisaationa joustava. Ihmiset tuntevat toisensa ja asioiden hoitaminen on helppoa. Satasairaala kannustaa tutkimustyöhön ja antaa siihen hyvät raamit.”
Poriin ja Satakuntaan on hyvä kotiutua. Arki on helppoa, hintataso järkevä ja kaikki on lähellä. Virpi perheineen asuu hevostilalla Paneliassa. Viikonlopun hän vietti traktorin ratissa rehunpaalauksessa. Hiki virtasi, pää tuulettui ja hermo lepäsi.
Info
Paneelikeskustelussa puhutaan tieteestä ja tutkimuksesta
Suomi-Areenan paneelikeskustelun aiheena on Tiede vahvistaa asiakaslähtöisiä ja vaikuttavia sote-palveluita. Keskustelu käydään kauppakeskus Puuvillassa keskiviikkona 13. heinäkuuta kello 17–17.45.
Tule kuulemaan, miten tiede ja tutkimus parantavat juuri sinun palveluitasi.
Lue lisää:
Mummon tapaus: Hätäkeskuksen kiireetön kaveri antaa oikean avun kaikilla kaistoilla