Suomen päätös puoltaa EU-komission rikkomuskannetta Unkaria vastaan on aiheuttanut suuttumusta Unkarissa, kertoo uutistoimisto AFP.
Kanteessa on kyse Unkarin laista, jossa homoudesta ja transsukupuolisuudesta kertominen alaikäisille määriteltiin laittomaksi. EU-komission mukaan laki rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia sekä EU-sääntelyä.
Unkarin hallituksessa arvostellaan Suomen päätöstä puoltaa kannetta juuri, kun Unkari on ratifioinut Suomen jäsenyyden sotilasliito Natossa.
”Suomalaisilla ystävillämme on yhä paljon opittavaa reiluudesta”, ulkoministeriön virkamies, alempi ulkoministeri Tamas Menczer sanoi unkarilaiselle M1-televisiokanavalle torstaina.
STT:n tietojen mukaan Suomessa harkittiin myös kanteen puoltamatta jättämistä. Kyse oli siitä, ilmoittaako Suomi vielä Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana tukevansa kannetta.
Natoa ja vaaleja koskevat mahdolliset herkkyydet nousivat esille 22. maaliskuuta valmistelukokouksessa, jossa oli paikalla eri ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian (vnk) virkamiehiä.
STT:n eri lähteistä saamien tietojen mukaan asiassa ehdittiin varautua jo siihen, ettei kanneasiaa voi tällä kertaa edistää.
”Vnk ilmoitti viime viikolla, että osallistuminen ei tällä kertaa tulisi kyseeseen”, STT:lle kerrottiin.
Viime viikon lopulla Suomen Nato-jäsenyys näytti lopulta etenevän maaliin. Perjantaina Ruotsista tuli julkisuuteen tieto kanteen tukemisesta. Valtioneuvoston kansliassa päätettiin maanantaina kanteen puoltamisesta.
Lopulta Suomi siis toimi pitkän ihmisoikeuslinjansa mukaisesti. Päinvastaisesta toiminnasta ei olisi koitunut juridista vahinkoa, sillä kanne etenee joka tapauksessa EU-tuomioistuimeen ratkaistavaksi.
AFP:n mukaan EU:n 27 jäsenmaasta 15 asettui puoltamaan kannetta. Torstaina mukaan liittyivät vielä Ranska ja Saksa. Kanteessa on mukana myös Euroopan parlamentti.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on kutsunut Unkarin vähemmistöjä syrjivää lakia ”häpeälliseksi”.
Belgialainen vähemmistöjen oikeuksia ajava Forbidden Colours -järjestö kuvailee, että kyseessä on ”EU:n oikeushistorian laajin ihmisoikeusjuttu”.