”He kuluttavat ällistyttävän määrän pekonia”, kuvailtiin amerikkalaisten ruokatapoja – Nyt pöydässä on uusi suosikki

Kanan kulutus kasvaa Yhdysvalloissa nopeasti. Se ei ole ongelmatonta.

Kanan edullinen hinta houkuttelee. Nämä linnut olivat kasvamassa huhtikuussa Kaliforniassa.

27.12.2022 12:08

Washington

Where’s the beef?

Hampurilaisketju Wendy’sin klassikkomainoksesta on jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta moni muistaa sen yhä. Siinä syntyi yksi maailman tunnetuimmista mainoslauseista.

Mainoksessa kolme iäkästä rouvaa on kerääntynyt hampurilaisen äärelle. He kurkistavat sen väliin ja näkevät, että ison sämpylän sisällä on pikkuruinen pihvi.

Missä pihvi, älähtää yksi rouva äkäisesti.

Mainoksessa kritisoidaan muita pikaruokaketjuja lihan puutteesta. Wendy’s-ravintoloissa saat enemmän lihaa kuin sämpylää, mainos lupaa.

Lupaus vetosi amerikkalaisiin, eikä ihme.

Hampurilaispaikan mainos Texasissa.

Liha on amerikkalaisille pyhä asia.

Se on osa amerikkalaista identiteettiä ja monien juhlapyhien keskipiste. Karjaa paimentava cowboy on amerikkalaisen sankarin arkkityyppi, ja jos Yhdysvalloilla olisi kansallisruoka, se voisi olla juustohampurilainen.

Ja lihaa Yhdysvalloissa todella syödään: keskimäärin 124 kiloa vuodessa.

Suomalaisia on joskus luonnehdittu ”lihaa rakastavaksi kansaksi”, mutta suomalaisten lihankulutus kalpenee amerikkalaisille: keskimääräinen suomalainen syö 80 kiloa vuodessa. (Nämä vertailuluvut ovat raakapainoisia, eli ne sisältävät luut ja muut ruhonosat, joita ei lopulta syödä.)

Amerikkalaisilla on suorastaan pakkomielle lihaan ja nimenomaan halpaan sellaiseen, ruokakulttuuriin erikoistunut kirjailija Jane Ziegelman kuvaili taannoin The New York Timesissa. Hänen mielestään se, että liha on niin usein aterian keskipiste, on tehnyt ruokakulttuurista mielikuvituksetonta.

Karjan ruokinta-aitauksia Coloradossa.

Amerikkalaisten maine intohimoisina lihansyöjinä ulottuu kauas.

Vuonna 1832 englantilainen kirjailija Frances Trollope kuvaili, kuinka hämmästyttäviä määriä amerikkalaisilla oli tapana syödä – ja miten keskeisessä roolissa liha oli.

”He kuluttavat ällistyttävän määrän pekonia. Kinkkua ja pihviä puolestaan tarjoillaan aamulla, keskipäivällä ja illalla”, Trollope kirjoitti.

Nälänhätää 1850-luvulla Yhdysvaltoihin paenneet irlantilaiset alkoivat heti yhdistää lihansyönnin amerikkalaisuuteen, on kuvaillut historioitsija Roger Horowitz. He eivät pystyneet ostamaan laadukkaita pihvejä, mutta tarjolla oli laaja valikoima halpoja muhennoslihoja.

Horowitzin mukaan lihan määrästä ja laadusta tuli suoranainen hyvän elämän mittari.

Kananlihavalikoimaa lihakaupassa Philadelphiassa.

Amerikkalaisten erityinen rakkauden kohde on pitkään ollut beef, nauta.

Luvuilla mitattuna ruokapöydässä on kuitenkin uusi kuningas: kana.

Kananlihan kulutus on kasvanut häkellyttävää vauhtia.

Amerikkalaiset syövät kanaa henkeä kohden peräti kaksinkertaisesti verrattuna 1970-lukuun ja nelinkertaisesti verrattuna 1900-luvun alkuun. Sitä kuluu yhteensä yli 30 miljoonaa kiloa jokainen päivä.

Samaan aikaan naudanlihan kulutus on laskenut huippulukemistaan.

Syitä broilerin voittokulkuun on useita: Kana mielletään punaista lihaa terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Se on helppo ja nopea valmistaa. Jonkinlainen vaikutus on ehkä naudanlihan ympäristöpäästöilläkin, joista on puhuttu paljon.

Kuluneen vuoden kovan inflaation aikana houkuttelevuutta on lisännyt se, että kallistumisestaan huolimatta broileri on yhä yleensä selvästi halvempaa kuin nauta.

Myös kanan hyödyntäminen on monipuolistunut.

Kun kanansiivistä tuli hitti Buffalossa New Yorkin osavaltiossa 1960-luvulla, aiemmin arvottomana pidetylle ruhonosalle löytyi käyttöä. Buffalo wings eli uppopaistetut ja tulisessa pippurikastikkeessa kieritellyt, usein sinihomejuustodipin ja tuoreen sellerin kanssa tarjoillut siivet olivat välitön hitti. (Siipien syntytarinasta on useita versiota, mutta useimmat liittyvät 1960-luvun Buffaloon.)

Nykyisin ne ovat tärkeä osa Superbowl-katsomoita: amerikkalaisen jalkapallon loppuottelun aikana yksinkertaisesti kuuluu syödä siipiä. On arvioitu, että niitä kuluu finaalipäivänä jopa 1,4 miljardia kappaletta.

Viime vuosina ravintolaketjut ovat myös kehittäneet uusia, kanafileen ympärille rakennettuja tuotteita terveystietoisille kuluttajille.

”Kysyntä on noussut dramaattisesti”, sanoo kotieläintieteiden emeritusprofessori Michael Lilburn Ohion yliopistosta.

Kanavartaita paistettiin grillissä floridalaisessa ravintolassa.

Kuluttajien mielenkiinnon kasvaessa siipikarjateollisuus on oppinut tehostamaan omaa toimintaansa. Professori Lilburnin mukaan tuotantokulut suhteutettuna siipikarjan kokonaistuotannon määrään ovat pudonneet viime vuosina selvästi.

Sillä on kääntöpuolensa: kun tuotetaan lihaa nopeasti ja halvalla, eläimet joutuvat herkästi kärsijöiksi.

Lintujen elämä on karu ja lyhyt. Niitä on jalostettu niin, että lihaa olisi mahdollisimman paljon. Kanat kasvavat hetkessä isoiksi, eivätkä niiden jalat kanna.

”Useimmissa tapauksissa kanat kärsivät enemmän kuin naudat. Naudat eivät kärsi yhtä pahoista terveysongelmista, ja laki myös sääntelee niiden kohtelua tarkemmin”, arvioi Mercy for Animals -järjestön johtaja Leah Garces.

Presidentti Joe Bidenin hallinto on tunnustanut ongelmat ja pyrkinyt lisäämään sääntelyä.

Erityiseksi ongelmaksi hallinto on nimennyt jalostusportaan, joka on isojen toimijoiden käsissä ja pystyy kasvattamaan omia voittojaan varsinaisten kasvattajien ja kuluttajien kustannuksella.

Popeyes on tunnettu paistetun kanan mekka.

Jutun lähteenä on käytetty myös Roger Horowitzin teosta Putting Meat on the American Table: Taste, Technology, Transformation.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut