Venäjä ei muutu ellei presidentin tehtävää poisteta, sanoo tutkija

Venäjän kansan ideologista jakaumaa ei tiedä kukaan, mutta tutkijat hahmottavat puolueita, joita demokraattiseen ja parlamentaariseen Venäjään voisi muodostua – ehkä unelmassa, ehkä todellakin.

Venäjän duumassa istuu nykyisin 450 edustajaa, mutta oikeaa politiikkaa siellä harjoitetaan hyvin vähän. Kuva otettu 7. huhtikuuta.

11.10. 12:40

Parlamentaarisen demokratian avulla sotia aloittavasta ja konflikteja lietsovasta Venäjästä voi tulla jotain muuta kuin se nyt on.

Mahdollisuus ohjata Venäjää kohti parlamentarismia oli viimeksi 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajotessa, mutta länsimaat mokasivat tilaisuuden Boris Jeltsinin kanssa. Kun presidentti Vladimir Putin jonain päivänä tavalla tai toisella luopuu vallasta, samaa virhettä ei saa toistaa.

Tiivistetysti näin kirjoitti syyskuun lopussa Washington Postissa venäläinen tunnettu oppositiojohtaja, Putinin hallinnon voimakas arvostelija Aleksei Navalnyi. Navalnyi on huolissaan siitä, että länsimaat eivät tällä hetkellä ole tarpeeksi kiinnostuneita siitä, mitä Venäjälle tapahtuu, kun Ukrainan sota päättyy.

Vuonna 1999 Vladimir Putin toimi virkaa tekevänä pääministerinä. Siitä alkoi hänen nousunsa maan yksinvaltiaaksi. Vieressä Venäjän entinen pääministeri Viktor Tšernomyrdin.

Parlamentaarisesta Venäjästä ei ole maailmanhistoriassa mainittavasti kokemusta. Eikä maan muuttuminen parlamentaariseksi demokratiaksi toki tekisi siitä yhtäkkisesti länsimaista valtiota, jonka kanssa ei olisi ongelmia.

Vaikka demokratia ei ole ihmelääke, kirjoituksessaan Navalnyi sanoo, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen parhaiten ovat menestyneet Baltian maat, joissa itsenäistymisen jälkeen otettiin käyttöön parlamentarismi ja presidentistä tehtiin käytännössä edustushahmo.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi istuu parhaillaan yhdeksän vuoden vankeustuomiota, jota pidetään poliittisena.

Jälkiviisaus on helppoa, mutta Navalnyin näkemys länsimaiden tekemistä virheistä 1990-luvulla on ”hyvä ja akateeminen analyysi”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila. Hän on erikoistunut Venäjän sisäpolitiikkaan.

Lassila sanoo, että 1990-luvun alussa länsimaissa vallitsi vakaa luotto demokratian vääjäämättömyyteen ja Venäjän ”paluuseen eurooppalaiseen perheeseen”. Jeltsin oli länsijohtajien suosikki, ja kun hän oli sitä mieltä, että maahan tarvitaan ensisijaisesti vahvaa johtajaa, ei hänen näkemystään vastustettu.

Tähän todennäköisesti vaikutti se, että epämääräisiä ensiaskeliaan ottanut Venäjän silloinen kongressi näyttäytyi ulkopuolelle ”kauhugalleriana”, Lassila sanoo.

”Siellä ei ollut jäseninä mitään demokratian haikailijoita. Lännessä luotettiin ennemmin Jeltsiniin. Ei osattu ajatella, että demokratiassa ei ole niinkään kyse ideologisesta laadusta vaan moniäänisyydestä, joka ohjaa ajan myötä parlamentaarisuuden institutionalisoitumiseen.”

Länsimaat jättivät Venäjän poliittisen kehityksen oman onnensa nojaan. Kiinnostuneempia oltiin tukemaan sitä, että Neuvostoliiton aikainen suunnitelmatalous saatiin käännettyä markkinataloudeksi.

Toisin olisi voitu tehdä, koska Venäjä oli 1990-luvun alussa täysin riippuvainen lännen taloudellisesta tuesta.

Venäjän demokraattisen muutoksen epäonnistumisesta ei voi silti syyttää vain länsimaita, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Margarita Zavadskaya. Hän on erikoistunut Venäjän hallintoon ja politiikkaan.

”Ei ole länsimaiden vastuulla saada parlamentaarista demokratiaa aikaiseksi Venäjällä. Se olisi ollut Venäjän poliittisen eliitin tehtävä, mutta he eivät halunneet sitä.”

Sen sijaan Venäjälle luotiin vuonna 1993 uusi perustuslaki, jota Zavadskaya kutsuu kamalaksi. Siinä varmistettiin, että presidentti voi käytännössä sivuuttaa kaikki muut näennäiset päätöksiä tekevät elimet.

Vuonna 2011 Pietarin Pionerskaja-aukiolla järjestettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin duuman vaalien uusimista ja pääministerin eroa. Mielenosoitukset johtuivat vaalivilpistä.

Onko ajatus parlamentaarisesta Venäjästä 2020-luvulla realistinen, jos siihen ei ollut maassa halua Neuvostoliiton hajoamisenkaan jälkeen? Tutkijat Lassila ja Zavadskaya ovat varovaisen optimistisia asiasta puhuttaessa.

”Jos jotain hyvää nykytilanteesta hakee, Putinin toiminta näyttää vievän Venäjän sellaiseen perikatoon, että se antaa venäläisille opetuksen: ei tällaista enää koskaan. Venäjällä voidaan vihdoin nähdä, että yksinvaltius johtaa niin pahoihin seurauksiin, että tarvitaan parlamentaarisuutta”, Lassila sanoo.

Tämä toki edellyttää sitä, että Venäjä ensin häviää sodan Ukrainalle ja Putin saadaan pois vallasta. Moskovalainen historian professori ja oppositiopuolue Parnasin jäsen Andrei Zubov ennusti lokakuun alussa HS:n haastattelussa Putinin hallinnon kaatuvan muutamassa kuukaudessa, koska sen kannatus on romahtanut valtavalla nopeudella.

Margarita Zavadskayan mukaan oleellista on saada Venäjän päättävät tahot ymmärtämään, miten paljon hyötyä parlamentaarisuuteen siirtymisellä olisi Venäjälle itselleen. Siinä länsimailla voi olla iso rooli, samanlainen kuin olisi voinut olla 1990-luvulla.

Zavadskaya painottaa, että esimerkiksi Euroopan unioni ei voi pakottaa parlamentaarisuutta Venäjälle, mutta Venäjää kannattaa ohjata oikeaan suuntaan. Länsi ei voi sulkea silmiään Venäjältä ja antaa siellä tapahtua mitä tahansa, koska Venäjä ei katoa olemasta, Zavadskaya sanoo.

”On tietenkin ilmiselvää, että venäläiset sotarikolliset on saatava Haagiin ja Venäjä on saatava vastuuseen teoistaan. Mutta jos eristämme Venäjän täysin emmekä ole valmiita minkäänlaiseen kommunikaatioon, se voi ajaa haavoittuvassa asemassa olevan maan ihmiset syvään katkeruuteen Eurooppaa kohtaan.”

”Euroopan maiden pitäisi ilmoittaa, että he ovat valmiita avoimeen dialogiin ja potentiaaliseen yhteistyöhön Venäjän kanssa sitten, kun maahan on valittu demokraattinen johtaja”, Zavaskaya sanoo.

Jussi Lassila uskoo, että nyt jopa lähtökohtaisesti länteen nihkeästi suhtautuvat venäläispäättäjät voisivat olla valmiita yhteistyöhön länsimaiden ehdoilla, koska maa on ajettu niin syvään kuoppaan.

Nykyisiä Venäjän politiikassa toimia henkilöitä ovat esimerkiksi liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Leonid Slutsky, (vas.) duuman puhemies Vjatšeslav Volodin ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Gennadi Zjuganov.

Lassila ja Zavadskaya ovat yhtä mieltä siitä, että Venäjän tie parlamentaariseksi demokratiaksi kulkee presidentin valtaoikeuksien merkittävän vähentämisen kautta. Zavadskayan mukaan Venäjän poliittisesta järjestelmästä pitäisi poistaa presidentin tehtävä kokonaan. Hän vertaa tilannetta siihen, miten Saksan kanssa toimittiin toisen maailmansodan jälkeen.

”Venäjän politiikan suurin ongelma on vallan henkilöityminen. Kun johtoon nousee sairas ja täysin mielenvikainen henkilö, hän voi päättää tehdä mitä tahansa, eikä systeemi pysty estämään häntä”, Zavadskaya sanoo.

Ilman presidenttiä päätöksenteko voisi aidosti jakautua esimerkiksi Venäjän kaksikamariselle parlamentille, eli liittoneuvostolle ja duumalle. Maahan muodostettaisiin hallitus, jota johtaisi pääministeri. Vaalit hävinneet puolueet pysyisivät esillä oppositiossa. Paikallisella tasolla päätöksenteko jakautuisi samalla tavalla puolueiden vastuulle. Poliittinen debatti tuotaisiin julkisuuteen. Yksikään taho ei pystyisi hallitsemaan maata diktatuurisesti.

Vaikka Venäjällä on nytkin näennäisesti puolueita, jotka käyvät keskustelua duumassa, on se suurimmaksi osaksi teatteria, Lassila sanoo. Kaikki oikeat neuvottelut käydään kulisseissa ja yhdelläkään puolueella ei ole mitään merkitystä.

”Irvokasta kyllä, rakenteellisesti ainut oikea puolue on kommunistinen puolue, jonka ydinkannattajat ovat Neuvostoliiton perään haikailevia ihmisiä lähinnä kuolevilla maaseudun alueilla. Toisaalta siitä on muodostunut jonkinlainen alusta kirjaville oppositiotoimijoille. Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä on pelkkä presidentin kumileimasin, josta on mahdotonta sanoa, mitä poliittista ideologiaa se oikeastaan edustaa”, Lassila sanoo.

Tällä hetkellä Venäjällä ei ole sijaa poliittisille ideologisille neuvottelulle. Perinteisiä oikeisto–vasemmisto- tai liberaali–konservatiivi-jakaumia on liki mahdotonta löytää poliittisesta järjestelmästä.

Minkälainen poliittinen järjestelmä demokraattiseen Venäjään voisi muodostua? Minkälaisia puolueita maahan kehittyisi ja mitkä niistä nousisivat suurimmiksi?

”Lyhyt ja rehellinen vastaus on, että emme tiedä. Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä on poliittisten ideologioiden jakauma Venäjällä”, Zavadskaya sanoo.

Zavadskaya uskoo, että suurimmaksi puolueeksi voisi nousta jonkinlainen eurooppalaisia kristillisdemokraattisia konservatiivipuolueita muistuttava puolue. Hän sanoo, että Venäjällä liberaalien arvojen kannattajat ovat keskittyneet lähinnä Moskovan ja Pietarin kaltaisiin isoihin kaupunkeihin, ja tällä hetkellä juuri he pakenevat vauhdilla maasta liikekannallepanon vuoksi.

Sen sijaan isossa osassa valtavaa maata olisi todennäköisesti vankka kannatus kohtuullisin konservatiiviselle oikeistopuolueelle. Jonkinlainen nationalistinen oikeistopopulistinenkin puolue maahan voisi kehittyä, mutta Zavadskaya ei povaisi sille valta-asemaa.

”Enemmistö venäläisistä ei ole nationalisteja, vaan imperialisteja. En sano sen olevan parempi asia, mutta se on eri asia.”

Venäjän nykyinen pääministeri on Mihail Mišustin.

Konservatiivisen oikeistopuolueen vastapainoksi Venäjälle todennäköisesti muodostuisi ainakin alkuvaiheessa isokin joukko puolueita.

Jussi Lassila uskoo, että niiden välillä käytäisiin samanlaista kilpailua kuin muissakin kehittyvissä demokratioissa on aikoinaan käyty. Osa katoaisi, osa yhdistyisi johonkin toiseen. Muutamat saavuttaisivat vakiintuneen aseman.

”Esimerkiksi sosiaalidemokraattisille ajatuksille on Venäjällä suuri kysyntä. Todennäköisesti kommunistinen puolue hajoaisi, ja sen pohjalle muodostuisi meidän vasemmistoliittomme kaltainen modernimpi vasemmistopuolue. Valtaosa vasemmistolaisista hylkäisi stalinistisen haihattelun, vaikka senkin kannattajia jäisi jonkin verran”, Lassila sanoo.

Zavadskaya ajattelee, että Venäjälle muodostuisi puolueita myös yksittäisten asioiden, kuten ympäristökysymysten ympärille. Yhtenä vaihtoehtona hän pitää jonkinlaisen feministisen puolueen syntymistä.

”Feministinen sodanvastainen liikehdintä on tällä hetkellä yksi voimakkaimmista hallintoa vastustavista ilmiöistä Venäjällä.”

Molemmat tutkijat uskovat, että myös markkinaliberaali puolue löytäisi jalansijaa Venäjältä.

Toistaiseksi tämä kaikki tuntuu lähinnä unelmoinnilta, Zavadskaya sanoo lopuksi ja naurahtaa.

Ei silti enää niin paljon kuin vielä vuosi sitten. Yhä useammat asiantuntijat uskovat, että Putinin aika Venäjän johdossa voi todella olla lähestymässä loppuaan. Kun niin jonain päivänä käy, Venäjän politiikassa voi tapahtua mitä tahansa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut