Nasa peruutti jättiraketin lähdön Kuuhun teknisen ongelman takia – Seuraava yritys on todennäköisesti 2. syyskuuta

Insinöörit pyysivät lähtölaskennalta ensin lisää aikaa. Lähdön perumisesta kertoi uutistoimisto Reuters. Ongelma liittyy kantoraketin ensimmäisen vaiheen yhteen moottoriin. SLS-kantoraketti on Nasan jättihanke ajalta, jolloin oli varaa tuhlailla avaruuslennoissa.

29.8. 15:20 | Päivitetty 29.8. 15:52

Kesän täysikuut olivat Floridan itärannikollakin kirkkaita ja isoja, superkuiksi sanottuja. Superkuu tulee radallaan epätavallisen lähelle Maata.

Kuu kuin kiusasi isoa rakettia, kuurakettia. Jos tuota isoa täysikuuta katsoi oikeasta kulmasta, möllötti se hetken lähtöalusta 39B:n yllä, kuuraketti SLS:n rinnalla.

Täällä ollaan, tervetuloa!

Kuuraketti SLS ja sen ensilento Artemis 1 vastaa kutsuun. Sen oli määrä lähteä Kennedyn avaruuskeskuksesta maanantaina kello 15.33 Suomen aikaa. Teknisten ongelmien takia lähtö on kuitenkin siirtynyt. Seuraava yritys on todennäköisesti 2. syyskuuta.

Näytämme suorana raketin laukaisun ja sitä edeltävän Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan ennakkolähetyksen jutun alussa olevassa videoikkunassa.

Lähtö on helvetillinen. Kantoraketin hurja työntövoima kohottaa 98-metrisen koneiston ylös alustaltaan.

Artemis 1 kohoaa aluksi kävelyvauhtia. Lopulta vauhti yltyy yhtä hurjaksi kuin – niin, raketilla.

Kantoraketti on 98 metriä korkea.

SLS on maailman vahvin kantoraketti. Sen neljää RS–25-moottoria avittaa lähdössä vielä kaksi apurakettia.

SLS:n ensilento on samalla kuuohjelma Artemiksen avaus. Artemis 1:n voimalla kärjen kuualus saadaan Kuuta kiertävälle radalle.

SLS puskee ensiksi Maata kiertävälle radalle kymmenien tonnien kuorman, eikä tuhlaa aikaa. Kaikki rahti on siellä alle vartissa.

Jos sää ei maanantaina anna myöten, lähtee sama Artemis 2. tai 5. syyskuuta. Kyydissä ei vielä ole ihmisiä. Astronauttien vuoro on Artemis -lennoilla 2 ja 3.

Artemis 1:n nokassa nousee kaikkein tärkein, astronauttien asunto tai asuntohytti, Orion.

Orion on kuumatkaajien koti jokaisella kuulennolla aina 2030-luvulle saakka.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa rakennutti Orionin mallikappaleen jo 2010-luvun alussa. Nyt valmiina on neljä Orionia, ja tilauksessa kymmenkunta.

Orionia on käytetty avaruudessa vain kerran. Se oli hyvin lyhyt koelento joulukuussa 2014.

Siksi Nasan huomio kiinnittyy nyt Orioniin. Sen ensilento kestää reilusti yli kuukauden.

Astronauttien tilalla on nyt kolme koenukkea. Niiden istuimissa on kiinni paljon piuhoja ja antureita. Ne mittavat esimerkiksi nuken saamaa säteilyä.

Orion ottaa kurssin Maan kiertoradalta kohti Kuuta SLS:n ICPS-raketin voimin. Se on kantoraketin toinen vaihe, joka kiihdyttää Orionin Maan kiertoradalta hurjaan pakonopeuteen eli 11,2 kilometriin sekunnissa.

Näin Orion pääsee irti Maan painovoimakentästä. Orion ehättää neljässä päivässä Kuun lähelle. Siellä se jarruttelee ja alkaa kiertää Kuuta hyvin soikealla radalla.

”Orion lentää kauemmas kuin mikään ihmisen käyttöön rakennettu avaruusalus. Se kiertää Kuuta jopa yli 60 000 kilometrin päässä sen pinnasta.”

Näin kertoi Nasan johtaja Bill Nelson kesällä.

Niin kaukana ei käynyt kukaan niistä 24 astronautista, jotka kiersivät Kuuta eri Apollo-lennoilla noin 50 vuotta sitten.

Orionin hyvin soikea rata on alimmillaan vain noin sadan kilometrin päässä Kuun Etelänavasta.

Maahan Orion palaa vasta 10. lokakuuta. Valtavasta Artemiksesta molskahtaa Tyyneenmereen vain Orionin kärkikapseli. Sen iso lämpösuoja ehti kuumeta ilmakehässä yli 2 500 asteeseen.

Koenuket mittaavat Orionin kestokykyä. Nasa haluaa kerätä kaiken tiedon astronauttien tulevia Artemis-lentoja ja jopa Mars-lentoja varten.

Tärkein koenukke on lennon komentajan paikalla. Lempinimen Moonkin Campos. saaneen nuken puku mittaa säteilyä.

Nukke sai nimensä sähköinsinööri Arturo Campukselta. Hän oli Nasan avainhenkilöitä, kun Apollo 13:n miehistö pelastettiin pieleen menneellä kuulennolla huhtikuussa 1970 .

Koenuket testaavat Orionin kestokykyä.

Orionin runko on suojattu avaruuden vaaroilta. Maassa ihmistä ja elämää suojaa luonnostaan Maan magneettikenttä.

Jos säteily yltyy pitkällä lennolla hurjaksi, voivat astronautit paeta Orionissa vahvistettuun suojaan, joka voi suojata myös pienen meteoroidin iskulta.

Nasa tutkii Orionin perusteellisesti sen jälkeen, kun se on uitettu noutoalukseen 10. lokakuuta Kaliforniassa, San Diegon edustalla.

Kuun etelänavan tukikohta on oleellinen osa Nasan isoa suunnitelmaa. Kuuhun palataan nyt kunnolla.

Tällä kertaa astronautit eivät vain keräile kuukiviä ja iske laitteita ja Yhdysvaltain lippuja kuunkamaraan. Nyt rakennetaan tukikohtaa.

Pysyvä kuuleiri rakennetaan yli kymmenellä Artemis-lennolla. Ohjelman viimeiset lennot ovat ehkä Artemis 10 ja 11 joskus 2030-luvulla.

Etelänavan tuntumaan aletaan rakentaa elämisen edellytyksiä. Miehittämättömät kuuluotaimet vievät Kuun tukikohtaan asuintilaa, viestiyhteyksiä, energiaa ja välineitä liikkumiseen.

Huoltolennot Kuuhun alkavat jo joulukuussa. Kaksi laskeutujaa eli Nova-C ja Peregrine laskeutuvat Etelänavan lähelle.

Vesi saadaan Kuusta syvien ja kylmien kraattereiden pohjalta. Useita ”kaivoja” on jo löytynyt eri luotainten tutkilla.

Kuin sivuheittona Orion päästää avaruuteen eri vaiheissa kymmenen minisatelliittia. Ne ovat pienen matkalaukun kokoa. Osa niistä tutkii säteilyä. Kaksi pyyhkii Kuun pintaa ja etsii lisää jäätä ja vettä.

Seuraava kuulento eli Artemis 2 vie ehkä jo 2023 neljä ihmistä Kuun ympäri.

Artemis-ohjelman yksi huippu on väistämättä Artemis 3. Kuuhun lentää neljä astronauttia vuoden 2025 lopun jälkeen.

Kaksi heistä menee Kuun pinnalle. Siihen tarvitaan oma laskeutumisalus, jota avaruusyhtiö SpaceX jo rakentaa Nasalle.

Hahmotelmissa alus on aika korkea. Kuun pinnalle astutaan yli 50 vuoden tauon jälkeen ehkä hissistä, ei tikkailta!

Naisastronautti iskee pinnalla Yhdysvaltain lipun Kuun etelänavan ympäristöön. Sukupuoli on siis jo päätetty.

Paikkaa ei vielä tiedetä, mutta Nasa julkaisi 19. elokuuta luettelon 13 paikasta Artemis 3 -lennolle Kuun etelänavan lähellä. Alueet ovat noin 15 kilometriä kanttiinsa.

Ne kaikki ovat alle kuuden leveysasteen sisällä Kuun etelänavasta. Kaikissa on tasaisia alueita laskeutujalle ja tarjolla myös auringonvaloa noin viikoksi. Artemis 3:n astronautit pysyvät Kuun pinnalla 6–7 päivää.

Lämpöä tarvitaan Kuussa joka päivä. Kuun pysyvissä varjoissa, esimerkiksi kraattereiden pohjalla, kylmyys on enemmän kuin jäätävää. Pakkasta on jopa –163 astetta. Astronauttien uudet kuuasut tehdään tämä mielessä.

Kuun etelänavan seutu on hyvin vuoristoista. Se on iso ero kuuden Apollo-kuulennon tasaisiin maisemiin. Kaikki Apollot laskeutuivat 1969–1972 Kuun keskileveyksille.

Olipa paikka niistä mikä tahansa, voi Yhdysvallat röyhistellä.

”Tämä on iso askel maailman naisille”, astronautti voisi sanoa.

Ja kaikille. Nasan puhemies muistutti, että yli puolet maapallolla nyt elävistä ihmisistä ei ole nähnyt televisiossa lajitoveriaan vieraan taivaankappaleen pinnalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut