Suomalaislääkäri Kariantti Kallio palasi Ukrainasta ja kertoo, mitä siellä näki

Ukrainassa monet lääkärit ja hoitajat ovat jatkaneet töitään läpi sodan. Suomalainen Kariantti Kallio matkusti paikalle auttamaan ja kertoo nyt, millaista lääkärin työ on sodan keskellä.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö evakuoi 40 potilasta lääkintäjunalla Kramatorskista Lviviin huhtikuun alussa. Päivää myöhemmin ohjusisku osui juuri Kramatorskin asemalle.

5.5. 12:38

”Sirpale-, kranaatti ja räjähdysvammoja. Yllättävän monta amputoitunutta raajaa.”

Näin kuvaa anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti Kallio Ukrainassa näkemiään potilaita. Kallio on juuri palannut sodasta työkomennukselta, jolla hän työskenteli Lääkärit ilman rajoja -järjestön kautta.

Kariantti Kallio tuli järjestön lääkintäjunan kyydissä pois Itä-Ukrainasta.

Kallio on aiemminkin ollut auttamassa kriisialueilla, muun muassa Jemenissä ja Keski-Afrikan tasavallassa. Ukrainassa näkyy hänen mukaansa se, miten tuhovoimainen moderni sotakoneisto on.

”Ukrainassa tilanne on siviiliväestön kannalta hirvittävä, sillä heilläkin on paljon sotavammoja. He ovat jatkuvasti pommitusten ja ilmahyökkäysten uhreja”, Kallio sanoo.

Ukrainassa näkyy se, miten tuhovoimainen moderni sotakoneisto on.

Hän joutui muun muassa viimeistelemään räjähteiden kesken jättämää työtä tehdessään kirurgitiimin mukana amputaatiota.

Työkomennus Ukrainassa tosin oli hyvin erilainen kuin vaikkapa Keski-Afrikan tasavallassa, jossa Kallio hoiti potilaita ympäri vuorokauden keväällä 2018. Paikalla ei ollut kaikkien alojen erikoislääkäreitä.

Ukraina on eurooppalainen maa, jossa yliopisto-opetus on korkeatasoista ja myös terveydenhuolto on lähtökohtaisesti hyvällä tasolla.

”Varsin suuri osa sairaalan ja terveydenhuollon henkilökunnasta jatkaa edelleen töiden tekemistä”, Kallio sanoo.

Ensimmäisessä Lääkärit ilman rajoja -järjestön lääkintäjunassa oli yhdeksän potilasta, jotka olivat haavoittuneet Mariupolissa tai yrittäessään paeta Mariupolista. Lääkintäjuna saapuu Lviviin 1. huhtikuuta 2022.

Hän ihailee sitä sitkeyttä ja tarmoa, jolla sairaalan henkilökunta Ukrainan sairaaloissa toimii. Moni sairaaloiden työntekijöistä ei ole lähtenyt edes alueilta, joilta siviilejä on kehotettu poistumaan. Tilanne tosin vaihtelee eri alueilla.

Siksi Lääkärit ilman rajoja -järjestökään ei lähetä Ukrainan kaltaiseen maahan kirurgitiimiä perustamaan sairaalaa, vaan ulkomaalaiset lääkärit menevät sinne selvittämään, mistä kaikesta on pulaa ja minkälaista apua tarvittaisiin.

Moni sairaaloiden työntekijöistä ei ole lähtenyt edes alueilta, joilta siviilejä on kehotettu poistumaan.

Kriisialueilla aiemmin työskennelleet lääkärit, kuten Kariantti Kallio, kouluttavat paikallisia terveydenhuollon ammattilaisia esimerkiksi varautumaan tilanteisiin, joissa potilasmäärät yhtäkkiä kasvavat ja joudutaan niin sanottuun suuronnettomuustilanteeseen. Ukrainassa hän luennoi ja kertoi kokemuksistaan kriisialueilla paikallisille terveydenhuollon ammattilaisille.

”Jos joudutaan lajittelemaan suurta määrää onnettomuuspotilaita, sitä varten on oltava suunnitelma”, Kallio kertoo.

Terveydenhuollossa toimintaa kutsutaan triage-arvioinniksi, joka tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että potilaiden tila pitää pystyä arvioimaan nopeasti. Akuuttipotilaat menevät lääketieteellisessä kiireellisyydessään muiden pienempien vammojen ja oireiden edelle.

Joillakin paikkakunnilla jäljellä ovat enää ne, jotka eivät pysty poistumaan: perussairaat, vanhukset, kehitysvammaiset.

Sellaista tilannetta ei Kallion keikalle osunut, että potilasmäärät olisivat edes hetkellisesti kasvaneet liian isoiksi. Hän työskenteli ensimmäisen viikon Luoteis-Ukrainassa sijaitsevassa Žytomyrin alueella, josta venäläissotilaat ovat jo vetäytyneet. Siellä isompi haaste oli perussairauksien hoitoon tarvittavien lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden puute.

”Järjestö toimittaa paikallisiin sairaaloihin esimerkiksi neulaa ja lankaa haavojen ompeluun, kirurgisia instrumentteja ja potilasmonitorointilaitteita sekä lääkkeitä, joita tarvitaan leikkaussaleissa, mutta myös ihan tavallisia lääkkeitä, kuten insuliinia, astmalääkkeitä ja tyroksiinia”, Kallio kertoo.

Joillakin paikkakunnilla suurin osa ihmisistä on lähtenyt ja jäljellä ovat enää ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty poistumaan. Heidän joukossaan perussairaita, vanhuksia ja kehitysvammaisia, jotka tarvitsevat paljon terveydenhuollon palveluja.

Suomen Lääkärit ilman rajoja -järjestön tiedottaja Anna-Reetta Korhonen kertoo, että heidän kauttaan on sodan alun ja huhtikuun lopun välillä toimitettu Ukrainaan yli 225 tonnia lääkinnällisiä tarvikkeita ja muita avustustarvikkeita.

Korhosen mukaan tarpeet eri puolilla Ukrainaa vaihtelevat ja toimitusten sisältöä muokataan koko ajan tarpeiden mukaan. Monin paikoin kriittisiä ovat esimerkiksi tuberkuloosipotilaat, koska lääkitys on pitkä, eikä sitä saisi jättää kesken.

Tarvikkeiden toimitusketjut, kuten muutkin toimitusketjut Ukrainassa, ovat kärsineet vakavasti. Jakelu joillekin alueille voi olla vaikeaa saartojen, aktiivisten taistelujen tai ulkonaliikkumiskiellon vuoksi.

Ukrainalaisten lannistumattomuus jäi mieleen.

Kariantti Kallio siirtyi ensimmäisen viikon jälkeen Itä-Ukrainaan Donetskin alueelle, jossa sota näyttäytyi paljon brutaalimmin kuin lännessä.

Siellä hän osallistui muun muassa vasemman käden isoon haavan avaamiseen, jossa hän oli mukana ohjaamassa ultraääniohjattua puudutusta.

Kaikista sodan hirveyksistä huolimatta Kalliolle jäi päällimmäisenä mieleen ukrainalaisten päättäväisyys ja lannistumattomuus. He ovat hänen mielestään sodan todellisia sankareita.

Se, että sotaa käydään Euroopassa, tuo sen kyllä lähemmäs omaa elämää, vaikka ihmiset sodan jaloissa ovat kaikkialla maailmassa Kallion mukaan ihan samanlaisia. Kaikki toivovat turvallista elämää itselleen ja läheisilleen.

”Samat huonekaluliikkeiden logot, pikaruokaketjut, sushipaikat ja viinibaarit kuin meillä täällä”, Kallio luettelee havaintoja isommista kaupungeista.

Lähteminen sota-alueelta on aina Kalliolle vaikeaa, koska tuntuu epäreilulta päästä pois, kun niin moni ei pääse.

Hän hyppäsi alueelta poistuessaan idästä länteen kulkeneeseen Lääkärit ilman rajoja -järjestön lääkintäjunaan, joka toi haavoittuneita turvallisemmalle alueelle. Matkalla hän tapasi vähän yli 20-vuotiaan naisen, joka oli menettänyt molemmat jalkansa. Naisen hymy säteili silmiin asti.

Kariantti Kallio ei unohda sitä koskaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut