Mistä Putinin ajatusmaailma kumpuaa? Tässä ovat presidentin oppi-isät

Putinismi vääristää historian ja uskonnon, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Vesa Sirén.

Ivan Iljin (vas.) on Vladimir Putinin suosikkihistorioitsija. Lev Gumiljov kehitti eurasianismin käsitettä.

23.3. 21:07

Vladimir Putin luki Ivan Iljiniä. Kuusitoistavuotias Ilja menetti molemmat jalkansa ja hetkeä myöhemmin henkensä koulun jalkapallokentällä Mariupolissa.

Vladimir Putin luki Lev Gumiljovia. Puolitoistavuotias Kirill kuoli ohjusiskun sirpaleesta Mariupolissa.

”Miksi, miksi, miksi?” vaikeroi Marina Jatsko, uutistoimisto AP:n viime viikon reportaasin mukaan Mariupolissa, kun hänen poikansa menehtyi äidin syliin kranaatinsirpale päässään.

Niin, miksi? Osaltaan siksi, että Putin on omaksunut julman ideologian, jossa hänellä on kaksi oppi-isää ja lisäksi ideologeja, joihin kuuluvat politologi Aleksandr Dugin, Moskovan patriarkka Kirill ja oligarkki Konstantin Malofejev.

Heidän opeillaan putinismi vääristää historian ja uskonnon ja tuhoaa nyt Ukrainaa.

Osin kyse on perinteisestä panslavismista ja doktriinista, joka Nikolai I:n (1796–1855) valtakaudella tiivistyi sanoihin ”ortodoksisuus, itsevaltius ja kansallismielisyys”.

Osin kyse on imperialismista, jonka presidentti Mauno Koivisto arvioi Venäjän idea -kirjassaan tarkoittavan arvokkaan maan haltuunottoa, ortodoksisen uskonnon levittämistä ja slaavien yhdistämistä.

Osin kyse on jopa fasismista, jota Putin väittää vastustavansa.

Ivan Iljin (1883–1954) sanoi että KGB-miesten ei pidä siirtyä politiikkaan. Tätä ohjetta Vladimir Putin ei noudata.

Ivan Iljin, kristillinen fasisti

Putin on maininnut historioitsija-filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ”menneisyyden asiantuntijakseen”.

Vuonna 2005 hän järjesti Iljinin ruumiin kuljetuksen Sveitsistä Venäjälle ja uudet hautajaiset. Vuonna 2014 Putinin valtapuolueen jäsenille ja virkamiehille lähetettiin kokoelma Iljinin kirjoituksia.

Näin levisi myös Iljinin käsitys, jonka mukaan ukrainalaisista voi puhua vain lainausmerkeissä. Heidän tulee olla venäläisiä, vaikka he muuta tahtoisivat.

Iljin oli kristillinen fasisti, joka eli maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä vuodesta 1922 lähtien.

Hän harmitteli, että fasisti nousi ensin valtaan Benito Mussolinin Italiassa eikä Venäjällä. Adolf Hitleriä hän piti sivistyksen puolustajana Neuvostoliittoa vastaan.

Iljin visioi Venäjästä pyhää vapahtajavaltiota rappeutuvaa länttää vastaan, kunhan kommunismi romahtaisi.

Silloin nousee ”riittävän miehekäs” johtaja, jonka edessä venäläiset polvistuvat nähdessään ”itsepelastuksen välikappaleen”.

Tämä johtaja käy ”oikeutettuja sotia” Jumalan vihollisia ja lännen seksuaalisia perverttejä vastaan, kunnes Iljinin vihaama yksilöllisyys poistuu.

Puolueet ”demokraattinen diktaattori” sallii vain vaalien ritualisoinnin apuvälineinä. Vaalisalaisuus kielletään. Jokaisen tulee antaa äänensä johtajalle julkisesti alistumisen eleenä.

Putin piti lukemastaan vuoden 2005 tilanteessa, jossa hän oli lujittanut valtansa mutta koki sisällään jonkinlaista arvotyhjiötä.

Sen täytti Ivan Iljin. Putin näki itsessään johtajan, josta edesmennyt filosofi oli haaveillut.

Iljinin tuotanto on laaja ja ristiriitainen. Putin poimi siitä ensin yhteydet panslavismiin ja teesin Venäjästä ”ainoan oikean uskon” takaajana.

Mutta Iljinin fasismia ei voi sivuuttaa. Professori Timothy Snyder on käsitellyt Iljiniä laajasti ja tiivistää Tie epävapauteen -kirjassa johtoajatuksen seuraavasti: Venäjä ei pelasta maailmaa fasismilta vaan fasismilla.

Tätä taustaa vasten Putinin tuki Euroopan äärioikeistolle ei olisi vain hajaannuksen kylvämistä.

Se heijastaa Iljinin ennustusta, jonka mukaan juuri Venäjä elvyttää Euroopan fasismin.

Lev Gumiljov (1921–1992) kehitti eurasianismin käsitettä.

Anna Ahmatovan pojan eurasianismi

Iljinin lisäksi Putinia kiinnostaa arvostetun runoilijan Anna Ahmatovan poika Lev Gumiljov, joka oli antisemitisti ja eurasianismin kehittelijä.

Venäläiset emigrantit ideoivat eurasianismia 1920-luvun alussa. Gumiljov jatkoi ajatusta Venäjästä ”pyhänä euraasialaisena sivilisaationa”, jolla oli kyky ja velvoite yhdistää ”euraasialainen superetnisyys”.

Putin käyttää Gumiljovin sanaa passionarnost. Se tarkoittaa peräänantamatonta intohimoa, joka olisi venäläisillä ”geeneissä” ja auttaisi kestämään sekasortoa.

Putinin ja Gumiljovin mukaan jokaisella valtakeskittymällä on syntynsä, kasvukautensa ja tuhonsa. Putin on vakuuttunut, että Venäjä maailmanmahtina on vasta kasvussa.

Samalla Putin sivuuttaa gumiljovilaisen mahdollisuuden, jossa hän on voinut jo kääntää Venäjän laskukauteen – ja nopeuttaa nyt maansa tuhoa samalla, kun länsi ja Kiina ovat heränneet uuteen nousuun.

Aleksandr Dugin on vaikutusvaltainen ideologi, mutta ei Putinin sisäpiiriä.

Aleksandr Dugin, Putinin Rasputin?

Politologi Aleksandr Duginia on kutsuttu peräti Putinin Rasputiniksi. Se on liioittelua. Duginin ideologiaa hyödynnetään, mutta hän ei ole Putinin oppi-isä, kuten Iljin ja Gumiljov, eikä myöskään sisäpiirin vaikuttaja.

Dugin ammensi nuoruudessaan kansallissosialismista ja perusti vuonna 1994 Putinin sittemmin kieltämän Kansallisbolševistisen puolueen. Sen sijaan Duginin perustama Eurasianistinen liike oli Putinille mieleen.

Duginin vaikutusvalta kasvoi jälkigumiljovilaisella teoksella Osnovy geopolitiki (Geopolitiikan perusteet, 1997), jossa hän visioi venäläis-euraasialaista hegemoniaa. Siihen alistettaisiin jopa Saksa ja Ranska. Suomi pilkottaisiin ja yhdistettäisiin Venäjän federaatioon.

Vuonna 2014 Dugin puhui Suomesta maltillisemmin Yleisradiolle. ”Suomi voi päättää itse kysymyksen, liittyäkö Natoon vai ei. Tehkää, kuten katsotte tarpeelliseksi. Venäjä kunnioittaa kansan tahtoa.”

Ukrainasta hän puhui samana vuonna niin murhanhimoisesti, että joutui eroamaan Moskovan valtionyliopiston kansainvälisten suhteiden sosiologian instituutin johdosta.

”Tappakaa, tappakaa, tappakaa ne. Mitään neuvotteluja ei enää pitäisi järjestää. Professorina olen tätä mieltä”, Dugin julisti.

Putinin hyökätessä Ukrainaan tämän vuoden helmikuussa Dugin julisti, että ”suurvenäläisten” tulee hallita myös Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, jossa ”vähävenäläiset” ovat kyvyttömiä valtion ylläpitoon.

Dugin sanoo, että ukrainalaisia ei kuitenkaan tule kutsua ”koiriksi” vaan veljiksi. Se on hänen Ukraina-retoriikassaan myönnytys.

Entä miten natsin ja eräänlaisen trollaavan klovnin taustan omaava Dugin voi kutsua ukrainalaisjohtajia natseiksi ja klovneiksi?

Professori Snyder muistuttaa, että 1970-luvun Neuvostoliitossa opetettiin ”fasistin” tarkoittavan venäläisvastaista.

”Fasisti, kuten Dugin, saattaa siis julistaa voittoa fasismista fasistisin sanankääntein samalla kun tuomitsee vastustajansa fasisteiksi”, Snyder tiivistää.

Moskovan patriarkka Kirill

Patriarkka Kirill – syntien siunaaja

Moskovan patriarkka Kirill on antanut arvovaltansa ”Venäläinen maailma” -ideologialle ja puoltanut Putinin hyökkäystä Ukrainaan.

”Venäläisellä maailmalla” on yksi yhteinen poliittinen keskus (Moskova), yhteinen hengellinen keskus (Kiova koko ”Rusin” äitinä), yhteinen kirkko (Venäjän ortodoksinen kirkko ja Moskovan patriarkaatti) sekä yhteinen patriarkka (hän itse), joka toimii Putinin kanssa halliten ”venäläistä maailmaa”.

Ulkomaiset teologit ovat tuominneet Kirillin ajatukset harhaopiksi. Suomen arkkipiispa Leo on pitänyt tämän saarnoja ”pohjanoteerauksena”.

Venäjällä Kirill pystyy kuitenkin tukemaan Putinin imagoa ”ainoan puhtaan uskon” puolustajana.

Konstantin Malofejev

Ideologian pankkiiri: Konstantin Malofejev

Putinin siunaaman ideologian rahoittajiin kuuluu oligarkki Konstantin Malofejev.

Malofejev oli Genevessä asuva nuori monarkisti, josta tuli tärkeä silta Ivan Iljinin ajatuksiin sitoutuneiden venäläisemigranttien ja KGB-taustan omaavien venäläisten välillä.

”Meitä onnisti tämän ryhmän kautta”, hän ylpeili myöhemmin Catherine Beltonille, joka käytti haastattelua myös Putinin sisäpiirissä -kirjassa. ”Putin puhui usein heidän kanssaan.”

Kolmikymppisenä Malofejev perusti Marshall Capital -sijoitusrahaston ja nousi miljardööriksi. Rahoilla Malofejev perusti Pyhän Basileios Suuren säätiön, joka tukee ortodoksisten arvojen ja ”konservatiivisten ihanteiden” levittämistä Ukrainaan, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Malofejevin rahoja on riittänyt myös Duginin eurasianistiselle liikkeelle, Itä-Ukrainan separatisteille, eurooppalaisille äärijärjestöille ja esimerkiksi amerikkalaiselle, homoseksuaalisuutta vastustavalle World Congress of Families -organisaatiolle, Belton luettelee. New York Times lisää listaan Malofejevin rahoituksen Venäjän vaikutusvallan lisäämiseksi Afrikassa.

Vuonna 2014 Yhdysvallat asetti Malofejeville pakotteet tämän toimista Krimin valtauksessa. Malofejev on kiistänyt väitteet valtaukseen osallistumisesta mutta myöntänyt, että hän ei pidä Ukrainaa valtiona.

”Ukraina on keinotekoinen luomus”, hän tiivistää.

Kun Putinin on joskus väistyttävä, Malofejev kuuluu siihen piirin, joka toivoo pääsevänsä valitsemaan seuraajan edistämään panslavistis-konservatiivista maailmankuvaa.

Seuraajan etsintä voi olla jo käynnissä.

Kun venäläissotilaita kuolee tähän malliin ja kun tieto ukrainalaisiin siviileihin kohdistuvista sotarikoksista tihkuu myös Venäjälle, voi käydä yhä vaikeammaksi pyhittää Putinin hyökkäyssotaa millään, mitä Iljin, Gumiljov, Dugin, patriarkka Kirill tai Malofejev ovat ilmaisseet.

Se voi tarkoittaa vallansiirron lähestymistä. Ja toivottavasti myös inhimillisemmän ideologian aikakautta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut