”Jes! Pitkään pohditun vaikean laskun selvittämisen jälkeen onnistumisen tunne valtaa koko kehon, mä tein sen. Vaikken ole koskaan ollut erityisen hyvä matematiikassa, loogiseen päättelyyn kykeneminen on hienoa.”. Tämä on erään tytön aloitus omassa Minä ja Matematiikka -kirjoitelmassaan, jonka hän lähetti Ulla Tuomisen säätiön joka keväiseen A4-kirjoitelmakilpailuun. Kilpailun kirjoitelmat antavat hyvän pohjan tarkastella tyttöjen suhtautumista matematiikkaan.
Valitettavan moni tytöistä kirjoittaa, ettei ole ikinä pitänyt matematiikasta. Samalla he kuitenkin kertovat menestyvänsä siinä omasta mielestään yllättävän hyvin. Moni tytöistä kertoo, että matematiikka on heille suoranainen inhokki, minkä he ovat omaksuneet olettamuksesta, että tytöt ovat huonompia matematiikassa kuin pojat.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Alakoulussa tytöt ovat itse asiassa parempia (Karvi 5.8.2019). Eräs kirjoittaja haluaakin, että tyttöjen uskoa omiin taitoihinsa pitää vahvistaa: ”Muokataan uusi naiskuva, jossa matemaattiset lahjat tytöillä nähdään yhtä hienona ominaisuutena kuin pojilla.”
Taitekohta matematiikkaan suhtautumisessa ajoittuu 3. luokalle (SK 25.2.2023). Siihen asti menee hyvin. Sen jälkeen tyttöjen kohdalla menestymiseen vaikuttaa kodin asenne. Tiedämme, että teknologia-ala kaipaa naisia, mutta tyttöjen kiinnostus lopahtaa viimeistään yläkoulussa (SK 15.10.2019). Lukiolaisten kirjoitelmat antavat kuitenkin toivoa.
Yksi tytöistä kertoo, että hän saa aina joko kummastuneita tai ylistäviä katseita kertoessaan matematiikan olevan hänen lempiaineensa koulussa. Yllättävän moni tyttö kertoo saaneensa matematiikan kautta uusia ystäviä. Osa kirjoittajista on löytänyt motivaation jokapäiväisistä asioista: alennetun vaatteen hinnan laskeminen, ruokien kilohintojen vertailu, oikean riisimäärän keittäminen ja somessa esitettyihin tilastoihin kriittisesti suhtautuminen.
Tytöt tuovat kirjoitelmissaan esiin hienoja ajatuksia: ”Päässäni matematiikka toimii runon tavoin”, ”Kaavarivien väleistä voin lukea sen kauneuden, mitä maailma jokaisessa hiukkasessaan kantaa”, ”Matematiikka on nuoralla tanssimista ja tasapainoilua sekä itseluottamuksen rakentamista” ja “Tulen pärjäämään elämässä, sillä pidän kaurapuurosta ja matematiikasta”.
Paljon on kiinni opettajasta. Sekä lyhyen että pitkän matikan kirjoittajat kiittelevät kirjoitelmissaan erityisesti ala- ja yläkoulun opettajia: ”Peruskoulun aikaiset opettajani auttoivat minua luomaan opiskeluilleni vahvan pohjan, josta selvästi oli hyötyä tulevaisuudessa.” Myöhemminkin on mahdollista onnistua: ”Kaikki neljätoista lukiokurssia olivat tuskaa ja kyyneliä. Vasta kirjoituksiin harjoitellessani aloin miettiä matematiikkaa tarkemmin. Aloin tajuta, miksi se on niin kiehtovaa. Ikuisesta taistelusta tulikin nautinto.”
”Yksi tytöistä kertoo, että hän saa aina joko kummastuneita tai ylistäviä katseita kertoessaan matematiikan olevan hänen lempiaineensa koulussa.
Lopuksi yhden kirjoittajan ohje lasten vanhemmille: ”Yhtenä päivänä mietin kirjastossa, mitäköhän lasten päähän nykyisin syötetään, ja vilkaisin lastenkirjaosastoa. Siellä näin punakantisen kirjan, jossa luki: Minusta tulee matemaatikko. Jos jonkun kirjan olisin pienenä halunnut minulle laitettavan luettavaksi, niin ehdottomasti sen.”
Kirjoittaja on Ulla Tuomisen säätiön hallituksen puheenjohtaja.