Muistan, kuinka pienet sormet poimivat pikkuisen kimpun hentoja valkovuokkoja metsätien varresta sunnuntaiaamuna. Sopivan pientä maljakkoa ei millään tahtonut kotona löytyä.
Ihan hiljaa, sinua herättämättä, yritin tehdä sinulle aamupalaa. Koulussa askarreltu äitienpäivälahja oli hiukan rutistunut repussa. Jännitystä ja intoa oli ilmassa kun kannoin tarjotinta kohti sänkyä. Herätin sinut laulamalla. Vasta aikuisena ymmärsin että olit ollut hereillä jo pitkään, touhujani kuunnellen, ja vain esittänyt nukkuvaa, Se kuuluu äidin tehtäviin.
Nämä muistot ovat enää jäljellä, nyt kun sinua ei enää ole. Jos olisit vielä täällä, kiittäisin kaikesta, silittäisin poskeasi ja kertoisin, että olit hyvä äiti. En vieläkään syö aina kaikkia vihreitä lautaselta, enkä korjaa heti jälkiäni. Vaatteeni ovat joskun mytyssä ja katson liikaa telkkaria.
Kuitenkin teit minusta kunnon kansalaisen. Opetit ystävällisyyttä, ahkeruutta ja käytöstapoja. Jotain opin, jotain en. Haluaisin näyttää sinulle, miten hieno perhe minulla on ja miten olen lapseni kasvattanut. Haluaisin kertoa, miten paljon arvostan kaikkea mitä teit ja millaiset eväät elämään minulle annoit.
Äitienpäivänä kaikki valo ja lämpö muistuttavat, että sain sinulta elämän. Se elämä jatkuu nyt seuraavassa sukupolvessa ja aikanaan seuraavissa. Värikäs kukkakimppu vie taas hetkeksi muistoihin.
Sami Annala
Harjavalta